Viron runokartalla on alkuvuodesta julkaistu virolaisten ja latvialaisten toisistaan kirjoittamia runoja. Runoissa näkyy hyväntahtoinen naljailu naapureiden kesken ja toisaalta stereotyyppiset mielikuvat naapurimaasta. Runot julkaistiin sekä alkuperäiskielellä että suomeksi.
Mitä latvialaiset kirjoittavat Virosta?
Latviankielisiä runoja julkaistiin Viron runokartalla yhteensä kaksitoista kahdeksalta kirjailijalta. Latviankieliset runot suomensi Annika Suna.
Monen latvialaisen tekstin aiheena on matka Viroon tai vähintäänkin siitä haaveilu. Runoissa muun muassa liftataan Valkaan, piipahdetaan hiljaisessa Tartossa ja pohditaan, pitäisikö ottaa suunta kohti Tallinnaa. Öinen Tallinnan valtatie on yhdessä runossa haaveiden täyttymys ja toisessa traagisen liikenneonnettomuuden tapahtumapaikka.
Parissa latvialaisessa runossa leikitellään stereotypioilla, joita latvialaisilla on Virosta ja virolaisista. Runoissa muun muassa irvaillaan hitaille ja tuppisuisille virolaisille, jotka eivät osaa erottaa pehmeää ja kovaa p:tä toisistaan. Toisaalta yhdessä runossa myös huvitellaan latvialaisten käsityksellä Virosta maana, joka on vähän kuin Latvia – mutta kaikin puolin parempi.
Runoilijat, joiden Viroon liittyviä latviankielisiä runoja suomennettiin, ovat Eduards Aivars, Guntars Godiņš, Jānis Hvoinskis, Rūta Mežavilka, Andris Ogriņš, Artis Ostups, Kārlis Vērdiņš ja Krišjānis Zeļģis.
Eniten Viro-viitteitä löytyi Rūta Mežavilkan runoudesta: häneltä runokartalle suomennettiin neljä runoa. Mežavilkan runoissa Viro edustaa niin talvista kylmyyttä kuin haaveiden matkakohdetta, paikkaa jossa arkimurheet unohtuvat. Niissä avantouimarin pyyhe näyttää Viron lipulta, talvi saapuu Viron mustien metsien suunnasta ja opiskelijat matkaavat muuttolintujen tavoin keväällä kohti pohjoista eli Viroa.
Mukaan saatiin myös yksi venäjäksi kirjoittava latvialainen runoilija, Sergei Timofejev. Hänen tekstinsä kertovat boheemista kaupunkilomasta Tallinnaan ja seminaarireissusta Pärnuun.
Mitä Latvia merkitsee virolaisille?
Vironkielisiä runoja julkaistiin Viron runokartalla yhteensä 28 kahdeltatoista kirjailijalta. Vironkieliset runot suomensi Anniina Ljokkoi.
Virolaiset runot kertovat useimmiten Latvian pääkaupungista Riiasta tai matkasta sinne. Matkaa tehdään tavallisesti bussilla ja yhdessä runossa jopa taksilla, kunnes taksiraha loppuu kesken kaiken. Riika on virolaisissa runoissa suurkaupunki, jossa on oma erityinen tunnelmansa puistoineen ja elegantteine naisineen.
Toinen virolaisissa teksteissä toistuva paikka on Ventspilsin kaupunki Latvian länsirannikolla. Ventspilsissä sijaitsee kirjailijaresidenssi, jossa moni virolainen kirjailija on viettänyt aikaa ja kirjoittanut runojakin. Kaupungista mainitaan muun muassa lehmäveistokset, merenranta auringonlaskuineen sekä kukkula, joka on rakennettu maata siirtämällä.
Virolaisista runoista välittyi lämmin kiinnostus Latviaa ja sen kulttuuria kohtaan. Runoissa mainitaan muun muassa latvialainen runomuoto daina, keitetyt herneet perinteisenä juhlaruokana sekä Latvian rahayksikkö lati.
Virolaiset runoilijat, joilta suomennettiin Latviaan liittyviä runoja, ovat Oliver Berg, Piret Bristol, Contra, fs, Jüri Kolk, Kalju Kruusa, Eeva Park, Carolina Pihelgas, Maarja Pärtna, Reijo Roos, Lauri Sommer ja Urmas Vadi.
Tuotteliain Latviasta kirjoittava virolainen tästä porukasta on Etelä-Virossa asuva Contra. Hän on kirjoittanut Latviasta sekä vapaamittaisia että mitallisia runoja, esimerkiksi haikuja, ja riimitellyt kieli poskella. Hyväntahtoisesti naljailevissa teksteissä nousevat esiin myös rakkaan naapurimaan varjopuolet, kuten talousvaikeudet ja korruptio.
Haastattelut toivat esiin henkilökohtaisia suhteita naapurimaahan
Suomentajat Anniina Ljokkoi ja Annika Suna haastattelivat latvialaisia ja virolaisia kirjailijoita ja kirjallisuustoimijoita suomennettujen runojen taustoista sekä naapurimaiden välisistä suhteista.
Võrumaalainen runoilija Contra kertoi haastattelussa virolaisten ja latvialaisten toisistaan kertomista vitseistä sekä omasta työstään Latvian kirjallisuuden virontajana.
Tartossa asuva kirjailija Carolina Pihelgas kertoi haastattelussa perhesiteistään Latviaan ja Venäjälle sekä niiden käsittelemisestä teoksissaan.
Nuori tallinnalaisrunoilija Reijo Roos kertoi haastattelussa paikkarunojensa synnystä sekä siitä, miltä Latvia näyttää kaksikielisen virolais-suomalaisen silmin.
Riikalainen runoilija ja kirjallisuudentutkija Kārlis Vērdiņš vastasi haastattelussaan kysymyksiin Viro-aiheisten runojensa taustoista ja latvialaisen nykyrunouden kiinnostavista ilmiöistä.
Latvialainen runoilija Rūta Mežavilka kuvaili haastattelussa suhdettaan lapsuuden matkakohteeseen Viroon ja kertoi paikkojen ja visuaalisuuden merkityksestä runoudessaan.
Kirjallisuuden kääntäjä ja runoilija Guntars Godiņš kertoi haastattelussa virolaisesta kirjallisuudesta Latviassa ja latvialaisten, virolaisten ja suomalaisten suhteista.
Suomeen asettunut latvialaiskääntäjä Maima Grīnberga kertoi haastattelussaan työstään suomalaisen ja virolaisen kirjallisuuden parissa.
Runoajelu-festivaalin tuottaja ja Latvian ystävyysseura Rozentālsin toiminnanjohtaja Jenni Kallionsivu muisteli haastattelussa Runoajelun taipalia neljäntoista vuoden ajalta. Runoajelu-festivaali kokoaa yhteen latvialaisia, virolaisia ja suomalaisia runoilijoita ja suuntaa runokeikoille kaikkiin kolmeen maahan.
Käännökset ja haastattelut syntyivät apurahoilla
Tämä Viron runokartan naapuruussuhteita tutkiva projekti toteutui Suomen kulttuurirahaston ja Taiteen edistämiskeskuksen vuonna 2022 myöntämillä apurahoilla. Suomentajat Anniina Ljokkoi ja Annika Suna saivat runoilijoilta runsaasti vihjeitä naapurimaata käsittelevistä teksteistä.
Viron runokartalla on aiemmin tarkasteltu virolaisten ja suomalaisten välistä naapuruussuhdetta. Virolainen kirjailija-kääntäjä Kai Aareleid vironsi vuonna 2020 Runokartalle suomalaisten kirjoittamia runoja. Suomalaistekstien Viro-kuvasta kertoo artikkeli ”Viinanjuontia, rautaromua ja pyhiä paikkoja. Mitä suomalaiset runot kertovat Virosta?” (21.9.2020 Viron runokartta).
