Tallinna nukkuu,
lumeen hukkuu.
Koira haukkuu,
pakkanen paukkuu.
Suomennos Annika Suna ja Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2023
Tallina sniegā, es miegā.
Suns vietā,
saule rietā.
Käännän virolaista ja suomalaista, kielet sekoittuvat, talot, majat ja vajat sotkeutuvat. Jumalat jo sananäyttelijöilleni roolit jakavat. Palkintona näytelmä Kansallispäässä ilman lakkia. Yleisönä sekalaista sakkia – pässejä, pölkkyjä, nettikeskustelijoita, ilo- ja surutyttöjä, joiden mielitiettyinä haltijoita.
”Mitä kuuluu?” yksi suomalainen soittaa ja haluaa tietää, mikä meteli. Annas, kun kuulostelen! Yhteys on heikko, puhelimessa suomalainen joko rohisee tai ohi puhisee joku mölyävä menopeli. Hyvinhän minä voin, uudesta virolaisten runokokoelmasta ilakoin. P.S. Väsyttää, juuri tuli valmiiksi fs. Ei, ei häneen liity mitenkään ss. Aivan, en jaksa enää ajatella sanoja ja kieliä, vuotavia hanoja ja mieliä, sanat vuotavat kieliä, mieliä sanoin, paljain sanoin.
Virolaisesta ja suomalaisesta lomaa otan. Kyydissä linnun tai lentokoneen mielessäni liihotan. Liāna soitti ja sanoi, että minun pitäisi lukea jotain Hamletissa. Nyt siis istun Hamletissa ja luen.
”Mida teed?” virolainen soittaa ja kysyy, mitä teen. Sanon, että olen Hamletissa, luen. “Kurat, Hamlet, Shakespeare, to pee or not to pee!”, virolainen lausuu. ”Ej tu čurāt, painu sinä pissille!” kivahdan. Kielet sekoitan. Sammutan puhelimen, enää vastaa en, olen taas illassa klassikkorunouden.
Suomennos Annika Suna
Viron runokartta 2023
Tulkoju igauni un somu, valodas jūk, mājas brūk un domas. Dievs jau sadalījis lomas maniem vārdu aktieriem. Balva – izrāde Nacionālajā galvā. Publika raibu raibā – gnīdas, čības, komentētāji Delfos, prieka un bēdu meitas, kas iemīlas elfos.
“Mitä kuuluu?” – kāds soms man zvana un prasa, kā iet? Dedzinu sevī kūlu. Sevī kūlu dedzināt ļauts. Te zonas nav, telefonā soms kauc vai blakus kāds pļerkstošs mocis brauc. Man iet labi, iznāca igauņi “Abi labi”. Noguris es, tikko pabeidzu fs. Nē, viņam nekāds sakars nav ar ss. Jā, esmu noguris no valodām un vārdiem, dauzās lietus pa sirdīm, pa skārdiem, dauzās sirdis pa skārdiem, pa skārdiem ar vārdiem, ar plikiem vārdiem.
Es atpūtīšos no igauņa, no soma. Putnā vai lidmašīnā, bet kaut kur lido mana doma. Zvanīja Liāna un teica, ka man kaut kas jāpalasa “Hamletā”. Nu esmu “Hamletā”, lasu.
“Mida teed?” – zvana igaunis un prasa, ko daru? Saku esmu “Hamletā”, lasu. “Kurat, Hamlet, Sheakspeare, to pee or not to pee!” “Ej tu čurāt!” – viņam saucu. Valodas jaucu. Izslēdzu moblu, neesmu vairs mobilā sakarā, nu atkal esmu klasiskās dzejas vakarā.
GUNTARS GODIŅŠ
(s. 1958) on latvialainen runoilija ja kääntäjä.