Oliver Berg

Oliver Berg_
Kuva: Annemari Parmakson

LOKAKUINEN TARTTO

Keskipäivän järjetön järkevyys ⎼
peruutuspeilissä toteutumattomat illat,
laaksossa jonkun tuntemattomat sormenjäljet.
Kadut tummuvat lehti lehdeltä;
joku odottaa bussia pimeän sillan luona,
katot keräävät ohutta usvaa.

Lava on taas valmis:
valkoiset rintaliivit heiluvat halkeilevassa katossa,
tapailevat taipuisaa tahtia.

Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2020

TARTU VASTU OKTOOBRIT

Keskpäeva kohutav kainus ⎼
tagasivaatepeeglis õhtute tulematus,
orus kellegi tundmatud sõrmejäljed.
Lehthaaval veerevad tänavad tummaks;
keegi ootab pimeda silla juures bussi,
kui katused koguvad pinnapealset udu.

Lava on jälle valmis seatud:
pragunenud laes viskleb valge rinnahoidja
ja kompab kausjat kaja.

Hallid toonid,
Elusamus 2018

LASNAMÄEN BUSSIT

Taas yksi yömyöhäinen odotustila.
Jossakin perällä itkee lapsi,
on kai jotakin vailla.
Nukuttaa.
Kaksi viikkoa on sataa tihuttanut.
Ollaan omissa oloissa.
Joku lukee kirjaa,
joku katsoo sarjaa,
joku ei tee mitään.

Taivas selkenee.
Taas täytyy aloittaa kaikki alusta.

Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2020

LASNAMÄE BUSSID

Veel üks hilisõhtune ooteruum.
Kusagil tagapool nutab keegi laps,
ilmselt tahab midagi saada.
Uni tuleb peale.
Kaks nädalat on sadanud tuhmi vihma.
Teadagi, oleme ühtemoodi hajunud.
Mõni loeb raamatuid,
mõni vaatab seriaale,
mõni ei tee midagi.

Taevas läheb selgeks.
Jälle tuleb otsast alustada.

Hallid toonid,
Elusamus 2018

RAHUMÄKEÄ ALAS

Tuuli ravistelee naakat leppien oksilta.
Edellisen sulan sanat jäivät väliin,
niiden varjotkaan ei muistu.
Jonnekin sen väliinjäämisen täytyi päätyä,
sinne missä tunnit eivät tunne tätä päivää,
vain samaa harmaata.
Vielä voisi hetken viipyä,
vielä hetken arvioida valoa,
niin kauan kuin se pilkottaa
lyhentyneessä askeleessa.

Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2020

RAHUMÄELT ALLA

Tuul raputab leppadelt hakke.
Eelmise sula sõnad jäid vahele,
varjudki ei meenu.
Kuhugi see vahelejätt pidi suubuma,
kuhugi, kus tunnid ei tundnud tänast,
ainult sama halli.
Veel veidi viibida,
veel veidi vaagida valgust,
kuni ta silmanurgast paistab
lühikeseks jäänud sammus.

Hallid toonid,
Elusamus 2018

NÄKYJÄ MUSTAMÄELLÄ

Heräsin pää sumussa,
siinä nyt ei ole mitään uutta.
Lätäköt ei houkuttele, talitintitkin siellä jossakin,
huoleton turtumus
ennen alkukevään alkavaa toivonsarastusta.
Aivan kuin tätä päivää ei saisi hukata?
Seinien sisällä on toisten elämisen ääniä,
suunnitelmia, sopimuksia, treenejä ja pihoja,
jalkakäytävät vielä rakentamatta
empivien sukupolvien ulottumattomissa.
Melkein missä vain on mahdollista elää.

Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2020

ILMUTUSED MUSTAMÄEL

Ärkasin pimeda peaga.
Selles pole ammu enam midagi uut,
lombid ei kutsu ja tihased on ka kusagil seal,
pingevaba tuimus
enne eelkevade eelootust.
Justkui ei tohiks seda päeva käest lasta?
Teiste elude hääled seinte vahel,
plaanid ja proovid ja lepingud ja hoovid,
kõnniteed veel välja ehitamata
pärast põlvkondadest kaugemat kahtlemist.
Elada võib peaaegu igal pool.

Hallid toonid,
Elusamus 2018

Begin typing your search term above and press enter to search. Press ESC to cancel.

Takaisin ylös