Maarja Pärtna

Maarja-Pärtna_foto-Riho-Kall
Kuva: Riho Kall

JOKI, MESIANGERVO, KUTISTUMINEN

tänä talvena ei tullutkaan kylmä. emajoen pinta on tyyni ja musta –
yön kivinen peili, hidas veitsenterä lävistää kaarena
elämän ja kaupunginsydämen. veden lasipinnan alta
joen pohjasta kajastaa eläinten luita
merkityksellisinä ja paljaina –
minäkin olen osa
kaiken elävän verkostoa.
minunkin on kerran
annettava itseni takaisin.

Suomennos Varja Arola ja Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019

JÕGI, ANGERVAKS, KAHANEMINE

sel talvel ei läinudki külmaks. emajõe pind on vaikne ja must –
öö kivine peegel, aeglane noatera lõikab kõveralt läbi
elu ja linnasüdame. vee klaasja pinna alt
jõepõhjast kumavad loomaluud
tähenduslikud ja paljad –
minagi olen osa
kõige elava võrgustikust.
minulgi tuleb end kord
üleni tagasi anda.

Vivaarium
Elusamus 2019

matkamuistona kirjan välissä
mukana tuodun alppiruusun
lehdet. palanen uutta maailmaa
joka nyt täältä käsin tuntuu
yhtäkkiä niin vieraalta ja toiselta.

tapasimme hänen kaimansa kasvitieteellisessä puutarhassa.
muistatko, halusin sanoa, miten ne vuorilla
kasvoivat tiiviisti kylki kyljessä yhdessä

täällä tämä raukka on yksin
niin kitulias ja pikkuinen
              halusin sanoa
              avasin suun

              mutta kurkusta kuului vain
              kuivuneiden lehtien
              käheää kahinaa
              kuiskintaa

Suomennos Anniina Ljokkoi
Nippernaati 1, Eesti Instituut 2015, toim. Sanna Immanen

reisilt raamatu vahel
kaasa toodud rododendroni
lehed. tükike uut maailma
mis tundub siitpoolt vaadates
nüüd järsku nii võõrik ja teistmoodi.

kohtasime ta kaimu botaanikaaias.
mäletad, tahtsin ma ütelda, kuidas nad mägedes
külg-külje kõrval tihedalt koos kasvasid

siin tundub see üksik
nii kidur ja tilluke
              tahtsin ma ütelda
              avasin suu

              aga kurgust kostus vaid
              kuivanud lehtede
              hämarat kahinat
              sosinat

Saamises,
Verb 2015

itä-euroopassa on kodikas olo –
ainakin niin kauan kuin vielä on 
elementtitaloja. niin kauan kuin niiden hissit vielä toimivat ja
joku vielä kärsii paperinohuiden
seinien takana elävistä naapureista:

niistä samoista naapureista,
joilla ei ole aiettakaan lähteä lämpimämpään maahan
poimimaan hedelmiä
tai hoitamaan vanhuksia
toteuttamaan unelmaa ihmisarvoisesta elämästä.

rakastatko lähimmäistäsi?
seinän takaa kuulvaa naapuria, kanssavaeltajaasi,
vaikka sen mieli on muuttuvainen
ja omatunto – arvaamaton.

itä-euroopassa on kuitenkin kodikas olo.
ryppyiset kasvot torkkuvat
penkeillä syysvalon lämmössä,
paneelitalot seisovat ympärillä
rapistuvina muistomerkkeinä –
riippumattomina. itsenäisinä. ylväinä.

Suomennos Anniina Ljokkoi
Nippernaati 1, Eesti Instituut 2015, toim. Sanna Immanen

ida-euroopas võib end ikka koduselt tunda –
vähemalt senikaua, kuni need paneelmajad veel
püsivad. kuni need liftid veel sõidavad, kuni
keegi veel valutab pead liigõhukeste
seinte tagant kostvate naabrite pärast:

nendesamade naabrite pärast,
kes ei mõtlegi sõita mõnda soojemasse riiki,
et seal puuvilju korjates
või vanureid hooldades
teostada unistust inimväärsemast elust.

armastad sa oma ligimest?
oma seina tagant kostvat naabrit, oma kallimat kaimu,
ehkki ta meel on osutunud muutlikuks
ja südametunnistus – etteaimamatuks.

aga ida-euroopas võib end ikka koduselt tunda.
kortsunud näod tukuvad
soojas sügisvalguses pinkide peal,
paneelmajad seisavad nende ümber
lagunevate ausammastena –
sõltumatult. iseenesest. uhkelt.

Läved ja tüved,
EKSA 2013

Begin typing your search term above and press enter to search. Press ESC to cancel.

Takaisin ylös