Eeva Park

Eeva Park

Haanjan mäennyppylällä
selkä maata vasten
tunnet miten maa liikkuu
hiljaa hiljaa
keinuttaen
hiipuvan kokkotulen lämmössä
tallatussa ruohossa
tajuat että tässä on
universumisi emälaiva
ohut otsonikerros ympärillään
niin hiljaa hiljaa
ja sitten
nopeammin
yhä nopeammin kiitäen
se kantaa meitä alusta loppua kohti

Suomentanut Heidi Iivari
Viron runokartta 2019

Haanja mäekuplil selili maas sa tunned
kuidas maa liigub
tasa tasa
kiigutades
kustuva jaanilõkke kõrval
mahatallatud rohus
tead et see ongi
sinu kosmose emalaev
ümber õhuke osoonikiht
nii tasa tasa
ja siis
kiiremini
üha kiiremini kihutades
kannab ta meid algusest lõpu suunas

Metsalise loits, NyNorden 2018

PALUU

Vaelsimme lasten kanssa joelle
vaan joki virtasikin toisin,
ei sinne minne,
muistin veden virranneen
tummassa mutkittelevassa joessa,
jossa opimme veljen kanssa uimaan,
niillä samoilla rannoilla
joilla pyydystimme sinttejä purkkiin
vesi virtasikin takaperin
sammaloituneiden kahluukivien yli
yhä samoin solisten kuin silloin,
virtasi joki takaisin lähteiden lähteille.

Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2019

TAGASIMINEK

Rändasime lastega jõe äärde
aga jõgi voolas teistpidi,
mitte sinna,
kuhu mäletasin vett voolavat
selles tumedakäänulises jões,
kus õppisime vennaga ujuma,
nendesamade kallaste vahel
kus püüdsime purgiga lepamaime
liikus vesi nüüd tagurpidi üle sammaldunud koolmekivide
ikka ühtmoodi vulisedes,
voolas jõgi ära allikate algusesse.

Metsalise loits, NyNorden 2018

 

METSÄPEDON LOITSU

Menin metsään marjaan
hyppelin yli runkojen
kiipesin yli kantojen
kapusin yli kolojen

   Hus hus susihukka
   hus hus metsänhurtta

Missä on mustikat siniset
Missä on puolukat punaiset

   Hus hus susihukka
   Häivy täältä metsänhurtta

Poissa on puolukat punaiset
Poissa on mustikat siniset

   Hus hus susihukka
   hus hus metsänhurtta

Ei ole enää kuusikkoa
Ei ole komeaa koivikkoa

   Hus hus susihukka
   hus hus metsänhurtta

Minnepä menet aukiolla
Minne telaketjun alta

   Hus hus susihukka
   hus hus metsänhurtta

Pakenenpa puistoihin
murtaudunpa asumuksiin
juoksen öisin kaupunkeihin
soluttaudun ihmissusiin
revin suolenne suloiset
raastan keuhkonne poloiset
syön teiltä suut ja silmät päästä
niin kuin puolukat punaiset
niin kuin mustikat siniset

   Hus hus susihukka
   hus hus metsänhurtta…

Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2019

METSÄPEDON LOITSU

Läksin metsa marjule
hüppasin üle roigaste
ronisin üle kändude
turnisin üle aukude

   Kõtt kõtt hundirisu
   kõtt kõtt metsakoer

Kus on mu mustikad sinised
Kus on pohlad need punased

   Kõtt kõtt hundirisu
   Tõmba uttu metsakoer

Siin olid pohlad punased
Siin olid mustikad sinised

   Kõtt kõtt hundirisu
   kõtt kõtt metsakoer

Ei ole enam kuusikut
Ei ole laiuvat laasikut

   Kõtt kõtt hundirisu
   kõtt kõtt metsakoer

Kuhu sa lähed lagedal
Kuhu paged roomiku alt

   Kõtt kõtt hundirisu
   kõtt kõtt metsakoer

Lähen mina pakku parkidesse 
murran sisse kodadesse
jooksen öösel linnadesse
sulandun libahuntidesse
rebin teil soojad soolikad
kisun kopsud kähisevad
söön te suud ja söön te silmad
nii nagu pohli punaseid 
nii nagu mustikaid siniseid

   Kõtt kõtt hundirisu
   kõtt kõtt metsakoer…

Metsalise loits, NyNorden 2018

SAMA SININEN

Annat kesärannallesi nimen
mutta kutsu sitä miten tahansa
mittaa sen syvyyttä ja lainekorkeutta
lämpötilaa ja saastepitoisuutta
ei se kotiudu
ei vaikka seisoisit jalkojasi myöten vedessä
se on aina vain sama ja jakamaton

Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2019

ÜKSAINUS SININE

Annad oma suverannale nime
aga nimeta teda kuidas tahes
mõõda ta sügavust ja lainekõrgust
temperatuuri ja saasteprotsenti
tema ei kodune
ka siis kui seisad jalgupidi vees
on ta ikka see üksainus ja jagamatu

Metsalise loits, NyNorden 2018

TÄÄLLÄ MEILLÄ

Eilen putsattiin yksi suomalainen.
Se oli mennyt baariin, tilannut pari tummaa olutta,
jälkeenpäin ei muistanut mitään.
Ei kauniita latviattaria, ei koko kaupunkia.
Ei tuntenut enää ketään.
Se tuli Müürivahekadulla vastaan, vieras pusakka yllä,
vieras ilme kasvoilla,
vain katseessa välähti
tuttu levottomuus,
mutta kun se avasi suunsa,
se vannoi muinaisella murteella
lähtevänsä lätkimään, vuolaiden virtojen varsille
taivuttamaan rantakoivuja
peseytymään putipuhtaaksi, hutkivansa vihdalla
koko ruumiin ja sielun,
vaikka ei tiedäkään vielä, miten ylittää laakea aukea,
kun kaikki taskut ovat niin tyhjät,
että omaa nimeäkään
ei saa enää kursittua mistään kasaan.

Suomennos Hannu Oittinen
8+8 Suomalaista ja virolaista runoutta,
NyNorden 2013, toim. Eeva Park

Begin typing your search term above and press enter to search. Press ESC to cancel.

Takaisin ylös