vanha onomatopoetiikan laitos
tarton toomemäen tummalla törmällä
ei ole lainkaan nimensä arvoinen
eikä historiansakaan
kaikki ovat jättäneet sen
ovet säpissä
valot sammuksissa
joku yksinäinen
kankea kummitus
silloin tällöin
kalisuttaa kahleitaan
mutta hyvin hienovaraisesti
ulvoo, pikemminkin ulisee
ja enimmäkseen vain ajatuksissaan
lipuu tohvelit suhisten kivilattian yli
valuu hiljaa lätsähtäen seinää vasten
puolitoista metriä, ei enempää
lausuu kuiskaten päähänsä pälkähtäneen lauseen
mutta hyvin hiljaa
hyvin harvoin
hyvin, hyvin hiljaa
Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2019
vana onomatopoeetikum
tartus toomemäe tumedal nõlval
ei õigusta kuidagi oma nime
ega ajalugu
kõik on siit läinud
uksed kinni
valgus kustutatud
mõni üksik
inertne kummitus
mõnikord harva
kõlistab aheleid
aga väga diskreetselt
ulub, pigem undab
teeb seda enamasti vaid mõttes
liugleb susside lohinal üle kiviparketi
vajub vaikse lurtsatusega mööda seina alla
nii poolteist meetrit, mitte rohkem
lausub sosinal ootamatult pähekaranud fraasi
aga väga vaikselt
väga harva
väga, väga vaikselt
Laskmata karu peied, Kingitud hobune 2019