Piret Bristol

Piret Bristol Photo Piret Kool
Foto: Piret Kool

Uuteen uskoon laitetussa lapsuudentalossa
kukaan ei tunnista minua
kun kuvaan taloa aidan yli
ja pakenen kanssasi

katua alas
tummat lasit silmillä

Suomennos Varja Arola ja Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019

Ümberehitatud lapsepõlvemajas
keegi mind ära ei tunne
kui maja pildistan ning aia tagant
sinuga koos põgenen

tänavat pidi alla
tumedad prillid ehtsate peal

Teosest Muutmissõnad, Ilmamaa 2017

MÕISAKÜLA

Kello käy iltapäivää taajama uinuu
rautatie on puskenut heinää jo pari vuosikymmentä
korventavassa auringonpaisteessa minä
halaan rajatolppaa. Synkkä puoleni

odottaa jo asemalla
junia ei enää kulje
mutta ei sillä kiirettä ole
se muistaa viime vuosisadan aikataulut ulkoa.

Suomennos Anniina Ljokkoi

MÕISAKÜLA

Kell on pärastlõunas alev tukub
juba paarkümmend aastat raudtee rohtub
lõõskava päikese käes mina
kallistan piiriposti. Mu tumedam pool

ootab juba raudteejaamas
rongid siia enam ei sõida
aga temal pole kuhugi kiiret
ta teab eelmise sajandi plaani peast.

Teosest Üks ümberringi, Jumalikud Ilmutused 2016

VASTSE-KUUSTE

kivenheiton päässä vanhasta viinakeittiöstä
on posti
lähetä minulle sieltä kirje
kesäillat maalla kuluvat niin hitaasti

juna kulkee ääneti ohi
kuin vuosituhannen vaihde

pura kääreestä
kaupungin supermarketissa pakatut
lapsuudenmakuiset munkkirinkilät
juo kahvia kaikista kupeista
jätä likaiset astiat pöydälle

neljätoista vuotta myöhemmin
pesen kosketuksesi
niistä pois
ja jätän omani

Suomennos Varja Arola ja Anniina Ljokkoi,
Viron runokartta 2019

VASTSE-KUUSTE

vanast viinaköögist
kiviviske kaugusel postkontor
saada mulle sealt kiri
sest suveõhtu maal tundub pikk

hääletult möödub rong
nagu aastatuhande vahetus

haruta paberist välja
linna supermarketis pakitud
lapsepõlvemaitselised sõõrikud
joo kõigist tassidest kohvi
ja jätagi mustad nõud lauale

neliteist aastat hiljem
pesen su puudutused
neilt maha
et jätta omad

Teosest Lilled Vabakal, Ilmamaa 2019

Matkustamme etelään. Tammikuu.
Yhä kylmempää ilmaa virtaa sisään,
kun juna asemilla
aukoo oviaan.

Vaunuun työntyy kaksi nuorta miestä,
melkein lasta. Toisella tuoreet
kynnenjäljet poskessa.

Lipunmyyjää epäilyttää: pankkikortti
kuuluu tytölle. Joka ei ole heidän
mukanaan. Jäätyään junasta
pojat ottavat suunnan kohti
Kuperjanovi-kadun
viinakauppaa.

Kokoelmasta Lilled Vabakal, Ilmamaa 2019
Suomennos Varja Arola ja Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019

Sõidame lõunasse. Jaanuar.
Aina külmemat õhku tuleb,
kui rong jaamas uksed
lahti teeb.

Sisse pressivad kaks noort meest,
peaaegu last. Ühel värsked
küünejäljed põsel.

Piletimüüja kõhkleb: pangakaart
kuulub tüdrukule. Keda neil kaasas
ei ole. Rongist väljas,
võtavad poisid suuna
Kuperjanovi tänava
alkopoele.

Lilled Vabakal, Ilmamaa 2019

LUKSUSNÄKÖALA

Postimees-lehden uudesta talosta on luksusnäkymät
ilman yliopistoa tai Tõnissonin patsasta

sen sijaan kaupungin yllä näkyy Pietarin kirkon torni
opiskelijoiden tornitalot Narvantiellä
kaksi Puiestee-kadun oranssia taloa
joissa on Stalinin aikaiset korkeat huoneet
ja Fortuuna-kadun valkoinen talo

kadun toisella puolen kiiltelee yökerho Maasikas
apean näköiset nuoret pitää sadetta
ostoskeskuksen umpeen rakennetussa porttikongissa

ovi on muurattu kiinni
tämän pitemmälle ei enää pääse

Suomennos Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019

MILJONIVAADE

Postimehe uue maja miljonivaade
ilma ülikooli ja Tõnissoni kujuta

see-eest paistavad üle linna Peetri kiriku torn
mõlemad Narva maantee tornühikad
kaks Puiestee tänava oranži maja
Stalini aja kõrgete korteritega
ja Fortuuna tänava valge maja

üle tänava Maasika ööklubi kõrgläige
kurvad noored kükitavad vihma eest peidus
kaubahalli kinniehitatud „kangialuses“

uks on kinni müüritud
siit edasi enam ei saa

Lilled Vabakal, Ilmamaa 2019

TARTTO. SÄHKÖSANOMIA

Fortuuna-kadun valkeaa taloa
ympäröi joka puolelta jättömaa
täällä kuoli eräs kirjailija
muut ovat elossa.

Minä uuden ajan runoilija
kävelen pudonneiden lehtien
ja sekalaisen roskan keskellä
aikaa on kuin pääni yllä
kaartelevilla naakoilla ja variksilla
täsmälleen oman eksistenssin mitalla
kukaan ei vaadi minulta
täyttä ymmärrystä
elämästä
kun riittää
puolikaskin.

Suomennos Anniina Ljokkoi

TARTU. LÜHISÕNUMID

Fortuuna tänava valget maja
igast küljest tühermaa ümbritseb
siin suri üks kirjanik aga
teised on elus.

Mina uusaja luuletaja
kõnnin keset mahalangenud lehti
ja kõiksugust sodi
aega nagu mu pea kohal
tiirlevatel varestel ja hakkidel
täpselt oma eksistentsiga mõõdetav hulk
keegi minult ei nõua
täit aru
elu mõistmisel
kui piisab
poolestki.

Teosest Nonstop, Ilmamaa 2012

PIIRTÄÄ UUSIKSI

jotkut kokemukset kuulemma
muuttavat DNA:ta
mutta siihen en taida päästä käsiksi
kipu muuttaa kasvonpiirteitä
yhdessä yössä pehmeiltä
vähän levinneiltä kasvoiltani
piirtyi selkeästi esiin
leuan kulmikas muoto

jumalan lyijykynä
piirsi kai uusiksi
koko kehoni linjat

mitähän on tapahtunut ystäville
joiden kanssa vielä eilen juotiin
Vapaudenaukiolla olutta?

Suomennos Heidi Iivari ja Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019

JOONISTAB ÜMBER

on kogemusi mis muudavad
väidetavalt DNA-d
kuid seda ma kontrollida ei saa
valu muudab näojooni
ühe ööga mu pehme veidi
laialivalguva näoovaali asemel
joonistus selgelt välja
lõua kandiline kontuur

jumala pliiats
joonistas võib-olla kogu mu
keha piirjooned ümber

kuid mis on saanud sõpradest
kellega eile veel Vabakal õlut jõime?

Lilled Vabakal, Ilmamaa 2019

HARJOITUKSET

Pyöräilijä tekee surmansyöksyn
Toomemäen lumisessa rinteessä
Vapaudenaukion tunneliin sukeltaa skeittilaudalla
kolmekymmentä vuotta nuorempi painos
minusta, eikä tarvitse
tasapainoharjoituksia.

Maa jalkojeni alla
on joskus huojunut enemmänkin
kuin tänään –

kriisiä tietysti pukkaa taas,
mutta me opimme mestareilta.

Suomennos Anniina Ljokkoi ja Katja Meriluoto
Viron runokartta 2019

HARJUTUSED

Jalgrattur Toomemäe lumisel nõlval
teeb surmava õhkutõusu,
Vabaka tunnelisse sukeldub rulaga
minu kolmkümmend aastat noorem
teisik, kes tasakaaluharjutusi
ei vaja.

Maapind mu jalgade all
on olnud ka ebakindlam
kui täna –

muidugi triivime kriisi poole,
kuid me õpime meistritelt.

Teosest Lilled Vabakal, Ilmamaa 2019

ÄLÄ OSTA NOSTALGIAPUODISTA

Baltian asematorin retrokirppiksen
tavarat on asunnoista
joissa joku on kuollut
tai sitten ne on varastettuja
turistit räpsii kuvia
ahtaassa hyllyvälissä

valtavat kasat uudenvuodenkoristeita
kimaltelee ilman kuusta
roikkuu hyllynreunalta minä sen sijaan
seison ratikkapysäkillä punainen paita hulmuten

siniset housut lepattaen
Pärnuntien ylikulkusillalla
koko tulevaisuus edessä
sinusta ei vielä tietoakaan

sinä joka olet menossa tänäänkin kukkien kanssa
Tallinnan teknisen yliopiston päärakennukseen
tapaamaan sukulaisia
joista et yleensä välitä

hikoilet puvussa jota pidät harvoin
ja kävelet kotiin samaa reittiä
joka on syöpynyt mieleeni
omilta ratikkareittiajoiltani

punaisessa paidassa ja leveissä
sinisissä housuissa
tuulen puhaltaessa
kaikkien aikojeni läpi

Suomennos Heidi Iivari ja Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019

NOSTALGIAPOEST ÄRA OSTA

Balta turu nostalgiapoodi
asjad on toodud
korteritest kus keegi on surnud
või kusagilt kokku varastatud
neid pildistavad turistid
kitsas riiulivahes

nääriehete vapustavad kuhilad
sätendavad kuuseta
ripuvad riiuliäärel kuid mina
seisan trammipeatuses punase lehviva särgiga

siniste pükste laperdades
Pärnu maantee viaduktil
mul on kogu tulevik ees
ma ei tea sinust veel midagi

sina kes sa tänagi lilledega
TalTechi peahoonesse
lähed ning näed sugulasi
kellest sa muul ajal ei hooli

higistad harva kantavas ülikonnas
kõnnid sama teed koju
mis on mulle pähe kulunud
mu trammitee aegadel

punases särgis ja laiades
sinistes pükstes
kui tuul puhus kõigist mu
aegadest läbi

Lilled Vabakal, Ilmamaa 2019

vanhan ostoskeskuksen ränsistyneet portaat
utuinen minkä tahansa vuodenajan taivas
niin kuin silloin kerran vappupäivänä Narvassa
uusi todellisuus odottaa meitä vaaravyöhykkeellä

rakkaani seisoo keskellä linnanpuistoa
kuivat viimevuotiset lehdet jaloissaan
hän ei aio viipyä kauaa vain siihen saakka
kun jää peittää lammen alleen

jää tallentaa rantaveden kevyet laineet
musta jokivesi kyllä puhuisi sinulle koko talven
väritön maisema keksisi jutun juurta
mutta me emme jää paikoilleen
kuljemme aina loppuun saakka
vieretysten tai välillä sinä edellä

isäntäni ja käskijäni näyttää pieneltä
kirkon rinnalla parempi kun en ala
mittailla häntä maisemaa vasten helmikuussa
ei ole muita värejä kuin harmaa ja ruskea
nappia ei voi verrata takkiin
eikä ihmistä maisemaan
punaoksainen pensas
kukkii kirkonmuuria vasten
aurinko on kirkas laikku pilven takana
se löytää kirkon pohjoispäädystä vielä lunta
ja sulattaa senkin pois

maisema on paikoillaan ei pääse pakoon
me sen sijaan kuljemme huoletta ja reippain askelin
kuvan reunan yli
maisema ottaa meistä viimeisen kuvan.

Suomentanut Heidi Iivari ja Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019

vana kaubamaja lagunevad trepid
sombune ei tea mis aastaaja taevas
nagu ühel maikuu esimesel päeval Narvas
meie uus reaalsus ootab ohutsoonis

armsam seisab keset lossiesist platsi
jalge all mullused kuivanud lehed
ta ei jää siia kauaks vaid kuni
jää katab veesilmad teisel pool tiiki

vaikse kaldaäärse lainetuse salvestab jää
terveks talveks must jõevesi räägiks sulle
värvitu maastik lobiseks tühjast
kuid me seisma ei jää
vahel kõrvuti või sina ees
muudkui edasi läheme lõppu

mu isand ja käskija paistab väike
kiriku kõrval maastikuga teda mõõtma
ma parem ei hakka veebruaril puuduvad
värvid peale halli ja pruuni
nööpi ei saa võrrelda kuue
ega inimest maastikuga
punaste okstega põõsas
õitseb kirikumüüri kõrval
päike pilve taga moodustab heleda laigu
leiab kiriku põhjaseina äärest veel lund
ja sulatab sellegi ära

maastik on paigal ei saa põgeneda
samal ajal meie kiirel sammul ja rõõmsalt
kõnnime kaadrist välja
maastik teeb meist viimase klõpsu.

Üks ümberringi, Ji 2016

KAUPPA TIENRISTEYKSESSÄ

Muistin yhtäkkiä sen kaupan kaikkine hyllyineen siinä risteyksessä, josta tie kääntyy Elvasta Rannuun.

Ei sillä että nämä rivit nyt liittyisivät mihinkään, mutta se kauppa tulee aika usein mieleen. Ei sitä varmaan olekaan enää kuin muistoissa. Kävin siellä viimeksi joskus viime vuosisadalla. Olin itse jo olemassa. Pullat tiskillä, liha ja makkarat kylmässä, myyjä tiskin takana niin kuin maalla on tapana. Olen nähnyt sellaisia kauppoja myös Kambjassa, Kanepissa, Paistussa ja Pukassa. Mitähän muuta sinä tiedät minusta yhtä tarkkaan kuin iän? Mikä on minun osani unissasi ja virheissäsi, niissä joista kukaan ei sinua syytä?
Harharetkissä, harhailuissa, kierroksissa tässä kaupungissa, katujen ja viikonpäivien koordinaatistossa. Mitä sinä minusta haluat, mitä saat
ja millä maksat?

Kaikella,
kuinkas muuten.

Suomentanut Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019

POOD TÄNAVANURGAL

Pood tänavanurgal, kust Elvas tee pöörab
Rannu poole, tuli äkki nüüd kõigi oma
riiulitega meelde.

Need read justkui millegagi ei haakuks,
kuigi pood tuleb õige sagedasti
silma ette. Üsna kindel, et seda
mujal kui mälestustes enam ei ole.
Ostsin sealt viimati eelmisel sajandil.
Olin siis juba olemas. Saiakesed leti peal
liha ja vorst külmletis müüja juures nagu
maal kombeks. Olen näinud
selliseid poode Kambjas, Kanepis,
Paistus ja Pukas. Mida sa veel minust
sama täpselt tead nagu vanust?
Mis on mu põhjus su unenägudes
ja su eksimustes, milles sind keegi ei süüdista?
Eksikäikudes, ekslemistes, ringkäigus
selles linnas ja tänavatenädalapäevade
kvadraadis. Mida sa minust tahad
ja minult saad
ja millega tasud?

Nagu ikka
kõigega.

Üks ümberringi, Ji 2016

Begin typing your search term above and press enter to search. Press ESC to cancel.

Takaisin ylös