Võrulainen kirjailija Margus Konnula eli Contra opetteli latvian kielen ja alkoi kääntää naapureiden kirjallisuutta viroksi. Contra tuntee myös vitsit, joita naapureista kerrotaan puolin ja toisin. Contra vastasi suomentaja Anniina Ljokkoin kysymyksiin latvialaisten ja virolaisten välisistä suhteista.
Olet kirjoittanut viroksi kirjan Minu Läti eli “Latviani”, jossa kerrot suhteestasi Viron etelänaapuriin. Kerrot muun muassa katsoneesi lapsena Latvian TV:stä urheilua ja niin kieli tuli tutummaksi. Tallinnassa ja muualla Pohjois-Virossa katsottiin vuosikymmeniä Suomen TV:tä, mutta töllättiinkö Etelä-Virossa Latvian TV:tä?
– En usko, että Latvian TV:n katsominen oli Etelä-Virossa kovin suosittua, sillä neuvostoaikana se tarjosi sitä samaa mitä Vironkin TV. Mutta minua veti jokin puoleensa Latvian TV:ssä , siinä oli jotain eksoottista.
Virolaiset ja suomalaiset ovat kielisukulaisia, mutta tuntuvatko latvialaiset enemmän omilta? Jaatteko te latvialaisten kanssa historian lisäksi myös samanlaisen maailmankuvan?
– Etelä-virolaisille Riika oli historiallisesti kaupankäynnin pääkaupunki, koska se oli lähempänä kuin Tallinna. Valga-Valkan kaksoiskaupungissa puhuttiin kuulemma aikoinaan molempia kieliä, mutta venäjän kieli korvasi tuon hienon vanhan tavan. Yhteinen historia on tietenkin muovannut maailmankuvaamme, ja neuvostoajastakin meillä on varmasti yhteinen käsitys, eikä se koske vain etelävirolaisia.
– Luulen että maailmankuva riippuu kuitenkin ihmisestä. Yhteistä kulttuuria meillä on kyllä paljon, laulu ja tanssi yhdistävät ihmisiä rajan molemmin puolin. Latvialaiset ovat muun muassa osallistuneet võrunkielisille Uma Pido -festivaaleille. Ruokakulttuurissakin on paljon yhteistä, sanotaan nyt vaikka sõir eli rahkajuusto.
Olet kääntänyt viroksi jo useita latvialaisia teoksia, ja mainitset Minu Läti -kirjassasi, että tunnet sielunsukulaisuutta latvialaisiin kirjailijoihin. Riippuuko se kirjailijasta vai onko latvialaisessa kirjallisuudessa jotakin erityisen koskettavaa?
– Latvialaisessa kirjallisuudessa minua puhuttelee erityisesti se, että se on latviankielistä. Se on kaunis kieli. Vaikkei nyt sentään viroa kauniimpi. Kirjailijasta ja teoksesta riippuu kuitenkin paljon, ja ne kirjat ja runot, joita olen virontanut, ovat kyllä koskettaneet minua, nekin jotka olen kääntänyt tilaustyönä. Hyviä teoksia olisi enemmänkin, mutta täytyy aina arvioida, mikä niistä voisi kiinnostaa myös muita virolaisia.
Opit latviaa istumalla monta vuotta sitkeästi kielitunneilla Tarton yliopistossa. Puhumista olet saanut harjoitella matkoilla Latviassa ja muun muassa Ventspilsin kirjailijaresidenssissä viettäminäsi viikkoina. Avautuiko naapurimaa sinulle toisella tapaa, kun aloit ymmärtää heidän kieltään etkä joutunut enää ottamaan venäjää ja englantia avuksi?
– Opiskelin latviaa yhteensä neljänä syksynä, ja keväisin tein muita hommia. Yhteydet latvialaisiin olivatkin aika vähissä ennen kuin aloin opetella kieltä, joten varmasti olen saanut tietää latvialaisista paljon näinä vuosina. Olen myös lukenut latvialaisia kirjoja, joita ei ole käännetty viroksi. Ainakin olen päässyt jyvälle siitä, etteivät ne latvialaiset niin kuusivarpaisia ole kuin väitetään.
Viron ja suomen kielten väliltä löytyy niin sanottuja eksytyssanoja, jotka kuulostavat samalta mutta tarkoittavat eri asiaa. Ilmeisesti myös viron ja latvian väliltä löytyy yhtä hauskoja sanapareja. Oletko löytänyt niille käyttöä runoissa?
– Kyllä, opiskellessa tuli kyllä eteen sanoja, jotka löytyvät sekä virosta että latviasta. Ja hyvä puoli on, että ne jäivät parhaiten mieleen. Aloin muodostaa niistä kaksi-kolmisanaisia ilmauksia, ja niistä syntyi kirja Kuram, vedas! Kuram vedas?*, jonka otsikon ensimmäinen puoli on viroksi ja toinen puoli latviaksi. Olen myös tehnyt runoja, joissa viron- ja latviankieliset sanat rimmaavat keskenään.
* Piru veti! Keneltä sujuu?
– Monet sanat eivät kuitenkaan äännettyinä ole niin samanlaisia kuin kirjoitettuina. Esimerkiksi suomen kielen hallitus naurattaa virolaisia, koska se tarkoittaa hometta, mutta suomalaisen suusta kuultuna se ei enää kuulostakaan homeelta.
Olet kotoisin Võrumaalta, joka sijaitsee Latvian rajan tuntumassa. Viittaat kirjassasi siihen, että võrulaisen ja latvialaisen kulttuurin rajat eivät kunnioita valtioiden rajoja. Puhutaanko siellä joissakin kylissä paikallisista murteista kehittynyttä sekakieltä? Vai onko venäjä ollut vielä voimakkaampi vaikuttaja?
– Kornetin seudulla heti Latvian rajan takana on vielä jäljellä ihmisiä, jotka ovat latvialaistuneet mutta puhuvat vielä võrua. Siellä sijaitsee Vana-Võromaan latvianpuoleinen osa, ja sikäläiset kuorot ottavat välillä ohjelmistoonsa jonkin võrun- tai vironkielisen laulun.
– Löysin vuoden 1974 Keel ja Kirjandus -lehden numerosta artikkelin, jossa kerrotaan latvian kielen lainasanoista võrun kielen Harglan murteessa, mutta en ole kyllä juurikaan kuullut niitä käytössä.
– Venäjä on tosiaan se helpoin yhteinen kieli virolaisten ja latvialaisten kesken. Sitä minun isänikin puhui nuorena asioidessaan latvialaisten kanssa. Toisaalta olen kuullut sellaisiakin legendoja, että latvialaiset eivät neuvostoaikana suostuneet palvelemaan venäjäksi, mutta jos puhuit viroa, niin ilme kirkastui.
Virolaisten ja latvialaisten kesken käy armoton naljailu, kuten naapureiden kesken on tavallista. Ruotsalaiset ehkä suhtautuvat suomalaisiin vähän vähätellen, ja suomalaiset puolestaan yrittävät isotella virolaisille. Entä pitävätkö virolaiset itseään latvialaisia parempina? Vai herättääkö Riika suurena kaupunkina virolaisissa ennemmin kunnioitusta?
– Virolaisten toistelemista vitseistä voisi kyllä päätellä, että latvialaisiin suhtaudutaan ylimielisesti – latvialaisilla väitetään olevan kuusi varvasta, ja sanotaan, ettei latvialaisuus ole kansallisuus vaan ammatti. Ja että jokaisella kunnon virolaisella on kotonaan täytetty latvialainen.
– Latvialaisilla taas on klassiset vitsinsä virolaisten hitaudesta. Toisaalta Latvia esittelee itseään kansainvälisillä kirjamessuilla itseironisesti introverttikansana. Olen kuullut myös vitsejä ”tyypillisestä latvialaisesta”, ja ne sopisivat yhtä hyvin virolaisiin ja suomalaisiin. Esimerkiksi tämä: Miksi tyypillinen latvialainen istuu väärään suuntaan lähtevään bussiin? Koska siellä on huomattavasti väljempää.
– Luulen, että naapurissa pyritään silti molemmin puolin näkemään paljon hyvää. Meillä virolaisilla on tosin aina kirkkaana mielessä, miten merkittävä rooli meillä oli Latvian itsenäistymisessä.
Omia runojasi on käännetty useille kielille, muun muassa suomeksi ja latviaksi. Oletko huomannut, että lopputulos on erilainen eri kielillä? Pystyt lukemaan runojesi käännöksiä ainakin naapurikansojen kielillä.
– Paras esimerkki tästä on runokokoelmani Kõik on kõige targemad, joka on käännetty englanniksi, venäjäksi ja latviaksi. Sanaleikkejä sisältävät runot ovat melko erilaisia kaikilla neljällä eri kielellä. Jo runojen valinta vaihtelee sen mukaan, mihin kieleen käännetään. Minulla ei muuten taida olla yhtäkään runoa, joka olisi käännetty sekä suomeksi että latviaksi. Ainakaan ensi hätään ei tule mieleen yhtäkään.
Mitä sinulla nyt on tekeillä?
– Päätyöni on tällä hetkellä kääntäminen, sillä kaksi kustantamoa on tilannut minulta kirjan käännöksen, ja lisäksi haluaisin julkaista yhden käännöksen itse. Omia runoja syntyy silloin tällöin siinä sivussa, esimerkiksi vuonna 2022 käänsin viisi, kuusi latvialaista sonettia yhteen rakkaussonettien kokoelmaan ja kuin vahingossa syntyi suunnilleen yhtä monta omaa sonettia.
– Hiljattain ilmestyi toimittamani ja kääntämäni latvialaisen runouden antologia Introvertide ball *. Useilta antologian runoilijoilta haluaisin kääntää kokonaisen kokoelman viroksi. Vain harvoilta latvialaisilta runoilijoilta on julkaistu kokoelma viroksi.
* Introverttien tanssiaiset
– Tulevien parin vuoden aikana haluaisin tutkia lähemmin käsiterunoutta, joka on aktiivinen suuntaus Latviassa. Myös latvialainen kansanrunous eli dainat on teema, johon palaan aika ajoin.
Lukemaan runoja!
Contra on kirjoittanut runoja Virosta ja Latviasta. Lue runot viroksi ja suomeksi kirjailijasivulta.
Contran runoja on sijoitettu runokartalle Etelä-Viroon ja Latviaan. Siirry Runokartalle!