”Selkeällä ilmalla laivalta voi nähdä sekä Helsingin että Tallinnan valoja”, kirjoittaa runoilija Jan Kaus. Tämä Jan Kausin runo sijaitsee Viron runokartalla Suomenlahdella Helsingin ja Tallinnan välisellä laivareitillä.
Suomenlahden ylityksestä kertovia runoja on kartalla muitakin. Monelle turistille ”Vironmatka” alkaa jo laivalta. Tapani Kinnusen runossa ”Tallinnaan” juodaan punkkua laivan pohjakerroksessa ja etsitään tax-freetä.
Viron runokartalla on jo lähes 300 runoa. Niistä valtaosa on pakkautunut suurimpiin kaupunkeihin ja valtaväylille, eli sinne minne ihmisetkin.
Lukukierroksen voi tietenkin tehdä myös Viron runokartan reuna-alueita pitkin. Missä on kartan pohjoisin runo, entä eteläisin? Onko idässä erilaista kuin lännessä? Mikä on Viron runokartan syrjäisin ja omituisin paikka?
Käsmun hiekkarannat ja mäntymetsät
Tallinna ja sen ympärillä oleva pääkaupunkiseutu mieltyvät Viron pohjoisimmaksi alueeksi. Tallinna ei kuitenkaan ole Viron mantereen pohjoisin piste. Viron runokartan pohjoisin piste löytyy Käsmusta, Tallinnan länsipuolelta.
Runoilija Kalju Kruusa on kirjoittanut lyhyen tekstin Käsmun rantamännystä, joka pitelee kynsin kymmenin kiinni rantahiekasta. Lyhyt runo tuo samalla kertaa esiin tuulisen pohjoisrannikon kauneuden ja karuuden.
Käsmu on vanha kalastajakylä pienellä niemellä Länsi-Virumaalla. Se tunnetaan myös kirjailijoiden luovana vetäytymispaikkana, sillä siellä sijaitsee Viron kirjailijaliiton residenssi. Aino Pervikin ja Eno Raudin kirjailijaperheellä on ollut Käsmussa oma kesänviettopaikkansa.
Myös Käsmun naapurikylissä on paljon paikkoja ja tapahtumia, jotka houkuttelevat matkailijoita varsinkin kesäisin. Pohjoisrannikon luonnonkauniit hiekkarannat ja mäntymetsät ovat suosittuja kesänviettopaikkoja. Alueella sijaitsee myös Neuvostoliiton ensimmäinen kansallispuisto, Lahemaa Rahvuspark, joka tarjoaa hyviä retkeilymaastoja.
Narvan linnanpuisto ja Viron erikoisin kesämökkikylä
Runokartan itäisin piste löytyy Venäjän rajalta Narvasta. Runoilija Piret Bristolin tekstissä mainitaan vanhan ostoskeskuksen ränsistyneet portaat, linnanpuisto ja kirkonmuuria vasten kukkiva pensas. Runo vahvistaa sitä mielikuvaa, joka monella on Viron itärajan suurimmasta kaupungista, Narvasta.
Piret Bristolin teksti on toistaiseksi Viron runokartan ainut alunperin viroksi kirjoitettu runo Narvasta. Sen lisäksi kaupunkiin on sijoitettu kaksi tekstiä suomalaisrunoilija Ville Hytöseltä. Ville Hytöstä puhuttelevat marginaaliset, reuna-alueilla sijaitsevat paikat ja ilmiöt.
Hytönen kirjoittaa runossaan ”Talo asuntovaunun kyljessä” Narvan Venetsiasta. Se on ainutlaatuinen, Kulgun satama-alueelle syntynyt kesänviettopaikka. Satamasta lähtevän kanavan varrelle on rakennettu venevajoja, joista on ajan myötä kehittynyt vilkas venäjänkielinen kesämökkikylä.
”Ulkomaalla ei saa pysähtyä, Saatsessa saa”
Viron ja Venäjän välinen raja koukkaa itään päin vielä Peipsijärven eteläpuolella. Etelä-Viron itäisin runo sijoittuu sekin aivan Venäjän rajan tuntumaan. Kääntäjä-runoilija Hannu Oittisen kirjoittama runo on sijoitettu Viron runokartalla Saatseen, Võrumalle.
Hannu Oittisen runo kertoo yhdestä alueen erikoisuudesta. Kun Värskasta lähdetään ajamaan etelään päin Saatsea kohti, maantie sukeltaa yllättäen Venäjän puolelle. Noin kilometrin pituista tienpätkää kutsutaan Saatsen saappaaksi.
Tietä saa kulkea autolla, mutta ei pyörällä tai kävellen, eikä Venäjän puolelle saa jäädä ihmettelemään. “Ulkomaalla ei saa pysähtyä, Saatsessa saa”, muistuttaa runokin.
Saatsen saapas kuuluu Setomaan kulttuuripiiriin, joka levittäytyy kahden valtion alueelle. Viron ensimmäisen itsenäisyyden aikana Virolle kuului laajempi alue Setomaata ja maantie kulki turvallisesti Viron puolella. Myöhemmin raja piirrettiin uudelleen ja jostain syystä Venäjä haukkasi pätkän maantietä omalle puolelleen.
Etelä-Virossa on toinen todellisuus
Tartto on Etelä-Viron suurin kaupunki, mutta maa työntyy Tartosta vielä melkein sata kilometriä kaakkoon. Siellä pääsee nauttimaan Etelä-Viron kumpumaisemista. Etelä-Virossa myös puhutaan omaa kieltä, võrua, ja kulttuurikin on erilainen kuin pohjoisessa.
Viron runokartan eteläisintä pistettä saa hakea Kaakkois-Virosta Võrumaalta. Runoilija Eeva Park kirjoittaa tekstissään Haanjan mäennyppylästä. Olemassaoloa ihmettelevässä runossa maataan selkä maata vasten ja kuulostellaan maan liikettä.
Mäennyppylällä ei tarkoiteta tällä kertaa Haanjassa sijaitsevaa Suurta Munamäkeä, joka on Viron korkein kohta. Sen sijaan runo on runoilijan avulla sijoitettu Viron runokartalle pieneen Ala-Suhkan kylään.
”Kaikki tiet vievät merenrantaan”
Kaakkois-Virosta Võrumaalta saa ottaa pitkän loikan päästäkseen Länsi-Viroon. Matkalla vaihtuvat taas niin murre kuin tavat ja ruokailutottumuksetkin.
Viron runokartan maankamaran läntisin piste kuuluu tällä hetkellä Vilsandille. Sinne on Võrumaan Haanjasta 300 kilometriä, ja välissä on kaksi merenylitystä. Matka Narvasta Vilsandiin on vieläkin pidempi, lähes 400 kilometriä.
Vilsandi on pikkuinen saari Saarenmaan länsipuolella. Runsaan linnustonsa ja kasvistonsa ansiosta sinne on perustettu Vilsandin kansallispuisto.
Vilsandin saarelta ovat kirjoittaneet runoilijat Kristina Viin ja Hasso Krull. Molempien tekstit ylistävät saaren hiljaisuutta, meren kohinaa, kukkia ja lintujen laulua. Hasso Krullin runo leikittelee luontoa kuvaavilla ilmaisuilla. Kristina Viinin runossa saaren luontoympäristö koetaan hyvin kehollisesti kaikilla aisteilla.
Vilsandin saarella on sataman lisäksi majakka ja matkailijakoti. Autoja ei ole, ja ”kaikki tiet vievät merenrantaan”, kuten Kristina Viin kirjoittaa runossaan.
Runokartan läntisin piste makaa meren pohjassa
Kai Aareleidin runo ”Ankkuri” kertoo jokakesäisestä retkestä “maailman reunalle maan ääriin”. Teksti on runoilijan vihjeen perusteella sijoitettu Viron runokartalla Hiidenmaan saaren läntisimpään pisteeseen. Hiidenmaa työntyy länteen päin pitkänä niemenä, joka huipentuu Kalanan rannassa vieläkin kapeammaksi niemeksi.
Viron runokartan kaikkein läntisin runo ei kuitenkaan sijaitse Vilsandissa tai Hiidenmaalla vaan syvällä Itämeren pohjassa. Suomalainen runoilija Saara Metsäranta on kirjoittanut runokokoelman matkustajalaiva Estonian uppoamisesta.
Saara Metsärannan kokoelmasta Meitä vasten hukkuneet (Kolera 2018) on julkaistu Viron runokartalla yksi runo ja sijoitettu Estonian uppoamispaikkaan Itämerelle. ”Mariella, katso tarkemmin, ei niin iso laiva voi noin vain kadota”, teksti kertoo kohtalokkaan yön tunnelmista vuodelta 1994.
Lukemaan runoja!
Etsi Viron runokartan reunimmaiset runot ja lue ne suomeksi ja viroksi Viron runokartalta.