Ville Hytönen

Ville Hytönen_keskel_Photo Eesti Instituut
Foto: Eesti Instituut

Taivaan tuli maata ikävä, ja se kaatoi taivaasta tukevan maailmanpuun, suuren tammen, niin että tammen tyvi putosi mereen ja latva kellahti Saarenmaalle.
Puun ylimmällä oksalla itse aurinko, ja niin se katsoi läpi kellertävän Suomenlahden, aurasi rungollaan tien, jota oli hyvä kulkea ja taivastella, suurennella maailman näkymää.

Kokoelmasta Karsikkopuu, Tammi 2011

NARVASTA

tämä on julkea kirje, minä rakastan sinua
sinulla pieni maailmanloppu alkaa joka hetki, kaikki ilottomuus
ja junamatkat, koiran ruumiista hohkava väri ja violetti,
vietän syksyn kanssasi sinä katsot minua vanhasta valokuvasta

metalliverstaiden ohi
pakenen kädet ristissä kohti venäläisravintolaa, katselen meren takaa
sinun tammisentummia silmiäsi, katselen merta sillä meri
on maan jalkavaimo, purkautuvien vuonojen
mahtipontinen rakastajatar, kolmipiikin silmäripset,
epätasapaino ja sykäys
illan mustuneilla huulilla, minä rakastan sinua

lojun sohvalla seitsemättä vuorokautta, olen epäonnistunut
kaikessa, likööripulloni pohja näkyy, kirjoitan
euroopan ulosmitattua hotellilaskua sillä
meidän tanssijaisemme ovat alkamassa, näen koiran asemalla
ja ajattelen sinusta kauniisti

Kokoelmasta Kuolema Euroopassa, Tammi 2006

Begin typing your search term above and press enter to search. Press ESC to cancel.

Takaisin ylös