TALLINNAAN
Juomme punkkua
laivan pohjakerroksessa,
viinin luonne “tupakkainen”
herättää hilpeyttä.
“Missä täällä on tax-free?”
nuoret naiset kysyvät.
“Pari kerrosta ylöspäin
ja oikealle”, Ville sanoo
ja siemaisee muovimukista.
Olemme nuoria spurguja,
meitä ei oteta vakavasti.
Ville näppäilee valokuvia.
“Mistä toi kamera on?”
nuori vaaleaverikkö kysyy.
“Tämä on leikkikamera”,
Ville sanoo ja painaa
näppäintä.
Haitin runot,
Savukeidas 2013
TALLINNA
Joome laeva alumisel tekil
punast veini,
veini kirjeldus “suitsune”
teeb meile palju nalja.
“Kus siin tax-free on?”
küsivad neiud.
“Paar korrust üles
ja paremale,” ütleb Ville
ja lonksab plasttopsist.
Me oleme noored jotad,
meid ei võeta tõsiselt.
Ville klõpsab fotosid.
“Kust sa selle fotoka said?”
küsib blond näitsik.
“See on mängufotokas,”
ütleb Ville ja vajutab
päästikule.
Soome keelest tõlkinud Kai Aareleid
Viron runokartta 2020
KUSTANTAJAN MUOTOKUVA
Olin juuri iskemässä
hampaitani croissantiin
Palacen aamiaissalissa
kun Ville ilmestyi
lätsä päässä ja reppu selässä.
Taskusta pilkisti viinapullo.
“Piti ottaa yöllä taksi
kun en löytänyt hotelliini”,
Ville sanoo, “taksi ajoi sitten
20 metriä ja veloitti 150 kruunua.”
Hörppään kahviani.
“Saako täällä polttaa?”
Ville kysyy hakien katseellaan
tuhkakuppia.
“Lähden syksyllä Bryggerin kanssa
Libanoniin, ehdimme sopivasti
takaisin Helsingin kirjamessuille.
Matka alkaa suoraan Turun
messuilta”, hän jatkaa.
Ville on maailmanmatkaaja.
Vuoden sisään hän on kolunnut
kaikki Itä-Euroopan kolkat.
Nyt istumme Tallinnan
vanhankaupungin Valli Baarissa.
Paikka ei ole muuttunut
sitten vuoden 1968.
“Tämä on neuvostovapaa vyöhyke”,
kovan näköinen sälli sanoo, “jos
tänne tulee venäläisiä, me
vedämme niitä turpaan.”
Minä ja Ville naurahdamme.
“Soitin juuri venäläiselle
ystävälleni P. I. Filimonoville
ja kutsuin hänet tänne”,
Ville sanoo hymyillen.
Kova sälli nyökyttelee:
“Filimonovin minä hyväksyn. Hänen
ei tarvitse maistaa nyrkistäni!”
Nostamme alkoholijuomat huulillemme.
Ville on juuri pelastanut maailman.
Haitin runot,
Savukeidas 2013
KIRJASTAJA PORTREE
Olin just löömas
hambaid croissant’i sisse
Palace’i hommikusöögisaalis,
kui ilmus välja Ville,
soni peas ja seljakott seljas.
Taskust piilus viinapudel.
“Pidin öösel takso võtma,
sest ei osanud hotelli tulla,”
ütleb Ville, “takso siis sõitis
20 meetrit ja kasseeris 150 krooni.”
Rüüpan kohvi.
“Kas siin suitsu tohib teha?”
küsib Ville ja otsib pilguga
tuhatoosi.
“Ma lähen sügisel Bryggeriga
Liibanoni, jõuame parajasti
Helsingi raamatumessiks tagasi.
Reis algab otse Turu
messilt,” jätkab ta.
Ville on maailmarändur.
Aastaga on ta kõik Ida-Euroopa kolkad
läbi kolanud.
Nüüd istume Tallinna
vanalinna Valli Baaris.
See koht pole muutunud
1968. aastast saadik.
“See on nõukogudevaba vöönd,”
ütleb karmi olekuga sell, “nii kui
tuleb mõni venelane,
anname molli.”
Meie Villega naerame.
“Ma helistasin just oma venelasest
sõbrale P. I. Filimonovile
ja kutsusin ta siia,”
ütleb Ville naeratades.
Kõva sell noogutab:
“Filimonoviga ma olen nõus. Temal
pole vaja mu rusikat maitsta!”
Tõstame märjukesed huulile.
Ville on just päästnud maailma.
Soome keelest tõlkinud Kai Aareleid
Viron runokartta 2020