TALVI RIIASSA
Kopistan saappaat ja menen hissillä ylös
aikaa on vaikka kuinka ja Riika on ajan
hermolla – itselläni on kuolinpäivän kohdalla vielä
tyhjää eikä kukaan kurki laukkuuni
jossa on illallinen voisarvi makkaraa pari tomaattia
viinirypäleitä ja punaviiniä.
Istun sängynlaidalle odottamaan sinua enkä oikein osaa
tehdä muuta pimeä Latvian yö ympärilläni
ojennan kättä ja laitan telkkarin päälle
sekin näyttää vain testikuvaa.
Mukana on kirjoitushommia jotka eivät edisty
olosuhteet ovat ihanteelliset muihinkin
elämän suuriin päätöksiin
talvi on näinä päivinä
tavallista karumpi olen kaunis vain itseäni varten
ja nämä sanat
jatkuvat kansanlaulun tapaan.
Suomennos Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2023
RIIA TALV
Puhastan saapad ja sõidan liftiga üles
aega on küll ja küll ning Riia käib ajaga
kaasas – mu eluloos on surmadaatumi kohal veel
tühi koht ja keegi ei piilu mu kotti
kus on õhtusöök sarvesai vorsti paar tomatit
viinamarju ja punane vein.
Istun voodiservale sind ootama ega oska õieti
midagi teha kui mind ümbritseb pime Läti öö
sirutan käe ja panen puldist teleka mängima
aga seegi näitab ainult testtabelit.
Mul on kaasas kirjatöö mis ei edene
tingimused on ideaalsed ka elu ülejäänud
otsuste vastuvõtmiseks
talv neil päevil
on eriti karm nüüd olen ise enda jaoks ilus
ja need sõnad
edasi lähevad rahvalaulu viisil.
Üks ümberringi
Jumalikud ilmutused 2016
Uuteen uskoon laitetussa lapsuudentalossa
kukaan ei tunnista minua
kun kuvaan taloa aidan yli
ja pakenen kanssasi
katua alas
tummat lasit silmillä
Suomennos Varja Arola ja Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019
Ümberehitatud lapsepõlvemajas
keegi mind ära ei tunne
kui maja pildistan ning aia tagant
sinuga koos põgenen
tänavat pidi alla
tumedad prillid ehtsate peal
Muutmissõnad
Ilmamaa 2017
MÕISAKÜLA
Kello käy iltapäivää taajama uinuu
rautatie on puskenut heinää jo pari vuosikymmentä
korventavassa auringonpaisteessa minä
halaan rajatolppaa. Synkkä puoleni
odottaa jo asemalla
junia ei enää kulje
mutta ei sillä kiirettä ole
se muistaa viime vuosisadan aikataulut ulkoa.
Suomennos Anniina Ljokkoi
MÕISAKÜLA
Kell on pärastlõunas alev tukub
juba paarkümmend aastat raudtee rohtub
lõõskava päikese käes mina
kallistan piiriposti. Mu tumedam pool
ootab juba raudteejaamas
rongid siia enam ei sõida
aga temal pole kuhugi kiiret
ta teab eelmise sajandi plaani peast.
Üks ümberringi
Jumalikud Ilmutused 2016
VASTSE-KUUSTE
kivenheiton päässä vanhasta viinakeittiöstä
on posti
lähetä minulle sieltä kirje
kesäillat maalla kuluvat niin hitaasti
juna kulkee ääneti ohi
kuin vuosituhannen vaihde
pura kääreestä
kaupungin supermarketissa pakatut
lapsuudenmakuiset munkkirinkilät
juo kahvia kaikista kupeista
jätä likaiset astiat pöydälle
neljätoista vuotta myöhemmin
pesen kosketuksesi
niistä pois
ja jätän omani
Suomennos Varja Arola ja Anniina Ljokkoi,
Viron runokartta 2019
VASTSE-KUUSTE
vanast viinaköögist
kiviviske kaugusel postkontor
saada mulle sealt kiri
sest suveõhtu maal tundub pikk
hääletult möödub rong
nagu aastatuhande vahetus
haruta paberist välja
linna supermarketis pakitud
lapsepõlvemaitselised sõõrikud
joo kõigist tassidest kohvi
ja jätagi mustad nõud lauale
neliteist aastat hiljem
pesen su puudutused
neilt maha
et jätta omad
Lilled Vabakal
Ilmamaa 2019
Matkustamme etelään. Tammikuu.
Yhä kylmempää ilmaa virtaa sisään,
kun juna asemilla
aukoo oviaan.
Vaunuun työntyy kaksi nuorta miestä,
melkein lasta. Toisella tuoreet
kynnenjäljet poskessa.
Lipunmyyjää epäilyttää: pankkikortti
kuuluu tytölle. Joka ei ole heidän
mukanaan. Jäätyään junasta
pojat ottavat suunnan kohti
Kuperjanovi-kadun
viinakauppaa.
Suomennos Varja Arola ja Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019
Sõidame lõunasse. Jaanuar.
Aina külmemat õhku tuleb,
kui rong jaamas uksed
lahti teeb.
Sisse pressivad kaks noort meest,
peaaegu last. Ühel värsked
küünejäljed põsel.
Piletimüüja kõhkleb: pangakaart
kuulub tüdrukule. Keda neil kaasas
ei ole. Rongist väljas,
võtavad poisid suuna
Kuperjanovi tänava
alkopoele.
Lilled Vabakal
Ilmamaa 2019
LUKSUSNÄKÖALA
Postimees-lehden uudesta talosta on luksusnäkymät
ilman yliopistoa tai Tõnissonin patsasta
sen sijaan kaupungin yllä näkyy Pietarin kirkon torni
opiskelijoiden tornitalot Narvantiellä
kaksi Puiestee-kadun oranssia taloa
joissa on Stalinin aikaiset korkeat huoneet
ja Fortuuna-kadun valkoinen talo
kadun toisella puolen kiiltelee yökerho Maasikas
apean näköiset nuoret pitää sadetta
ostoskeskuksen umpeen rakennetussa porttikongissa
ovi on muurattu kiinni
tämän pitemmälle ei enää pääse
Suomennos Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019
MILJONIVAADE
Postimehe uue maja miljonivaade
ilma ülikooli ja Tõnissoni kujuta
see-eest paistavad üle linna Peetri kiriku torn
mõlemad Narva maantee tornühikad
kaks Puiestee tänava oranži maja
Stalini aja kõrgete korteritega
ja Fortuuna tänava valge maja
üle tänava Maasika ööklubi kõrgläige
kurvad noored kükitavad vihma eest peidus
kaubahalli kinniehitatud „kangialuses“
uks on kinni müüritud
siit edasi enam ei saa
Lilled Vabakal
Ilmamaa 2019
TARTTO. SÄHKÖSANOMIA
Fortuuna-kadun valkeaa taloa
ympäröi joka puolelta jättömaa
täällä kuoli eräs kirjailija
muut ovat elossa.
Minä uuden ajan runoilija
kävelen pudonneiden lehtien
ja sekalaisen roskan keskellä
aikaa on kuin pääni yllä
kaartelevilla naakoilla ja variksilla
täsmälleen oman eksistenssin mitalla
kukaan ei vaadi minulta
täyttä ymmärrystä
elämästä
kun riittää
puolikaskin.
Suomennos Anniina Ljokkoi
TARTU. LÜHISÕNUMID
Fortuuna tänava valget maja
igast küljest tühermaa ümbritseb
siin suri üks kirjanik aga
teised on elus.
Mina uusaja luuletaja
kõnnin keset mahalangenud lehti
ja kõiksugust sodi
aega nagu mu pea kohal
tiirlevatel varestel ja hakkidel
täpselt oma eksistentsiga mõõdetav hulk
keegi minult ei nõua
täit aru
elu mõistmisel
kui piisab
poolestki.
Nonstop
Ilmamaa 2012
PIIRTÄÄ UUSIKSI
jotkut kokemukset kuulemma
muuttavat DNA:ta
mutta siihen en taida päästä käsiksi
kipu muuttaa kasvonpiirteitä
yhdessä yössä pehmeiltä
vähän levinneiltä kasvoiltani
piirtyi selkeästi esiin
leuan kulmikas muoto
jumalan lyijykynä
piirsi kai uusiksi
koko kehoni linjat
mitähän on tapahtunut ystäville
joiden kanssa vielä eilen juotiin
Vapaudenaukiolla olutta?
Suomennos Heidi Iivari ja Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019
JOONISTAB ÜMBER
on kogemusi mis muudavad
väidetavalt DNA-d
kuid seda ma kontrollida ei saa
valu muudab näojooni
ühe ööga mu pehme veidi
laialivalguva näoovaali asemel
joonistus selgelt välja
lõua kandiline kontuur
jumala pliiats
joonistas võib-olla kogu mu
keha piirjooned ümber
kuid mis on saanud sõpradest
kellega eile veel Vabakal õlut jõime?
Lilled Vabakal
Ilmamaa 2019
HARJOITUKSET
Pyöräilijä tekee surmansyöksyn
Toomemäen lumisessa rinteessä
Vapaudenaukion tunneliin sukeltaa skeittilaudalla
kolmekymmentä vuotta nuorempi painos
minusta, eikä tarvitse
tasapainoharjoituksia.
Maa jalkojeni alla
on joskus huojunut enemmänkin
kuin tänään –
kriisiä tietysti pukkaa taas,
mutta me opimme mestareilta.
Suomennos Anniina Ljokkoi ja Katja Meriluoto
Viron runokartta 2019
HARJUTUSED
Jalgrattur Toomemäe lumisel nõlval
teeb surmava õhkutõusu,
Vabaka tunnelisse sukeldub rulaga
minu kolmkümmend aastat noorem
teisik, kes tasakaaluharjutusi
ei vaja.
Maapind mu jalgade all
on olnud ka ebakindlam
kui täna –
muidugi triivime kriisi poole,
kuid me õpime meistritelt.
Lilled Vabakal
Ilmamaa 2019
ÄLÄ OSTA NOSTALGIAPUODISTA
Baltian asematorin retrokirppiksen
tavarat on asunnoista
joissa joku on kuollut
tai sitten ne on varastettuja
turistit räpsii kuvia
ahtaassa hyllyvälissä
valtavat kasat uudenvuodenkoristeita
kimaltelee ilman kuusta
roikkuu hyllynreunalta minä sen sijaan
seison ratikkapysäkillä punainen paita hulmuten
siniset housut lepattaen
Pärnuntien ylikulkusillalla
koko tulevaisuus edessä
sinusta ei vielä tietoakaan
sinä joka olet menossa tänäänkin kukkien kanssa
Tallinnan teknisen yliopiston päärakennukseen
tapaamaan sukulaisia
joista et yleensä välitä
hikoilet puvussa jota pidät harvoin
ja kävelet kotiin samaa reittiä
joka on syöpynyt mieleeni
omilta ratikkareittiajoiltani
punaisessa paidassa ja leveissä
sinisissä housuissa
tuulen puhaltaessa
kaikkien aikojeni läpi
Suomennos Heidi Iivari ja Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019
NOSTALGIAPOEST ÄRA OSTA
Balta turu nostalgiapoodi
asjad on toodud
korteritest kus keegi on surnud
või kusagilt kokku varastatud
neid pildistavad turistid
kitsas riiulivahes
nääriehete vapustavad kuhilad
sätendavad kuuseta
ripuvad riiuliäärel kuid mina
seisan trammipeatuses punase lehviva särgiga
siniste pükste laperdades
Pärnu maantee viaduktil
mul on kogu tulevik ees
ma ei tea sinust veel midagi
sina kes sa tänagi lilledega
TalTechi peahoonesse
lähed ning näed sugulasi
kellest sa muul ajal ei hooli
higistad harva kantavas ülikonnas
kõnnid sama teed koju
mis on mulle pähe kulunud
mu trammitee aegadel
punases särgis ja laiades
sinistes pükstes
kui tuul puhus kõigist mu
aegadest läbi
Lilled Vabakal
Ilmamaa 2019
vanhan ostoskeskuksen ränsistyneet portaat
utuinen minkä tahansa vuodenajan taivas
niin kuin silloin kerran vappupäivänä Narvassa
uusi todellisuus odottaa meitä vaaravyöhykkeellä
rakkaani seisoo keskellä linnanpuistoa
kuivat viimevuotiset lehdet jaloissaan
hän ei aio viipyä kauaa vain siihen saakka
kun jää peittää lammen alleen
jää tallentaa rantaveden kevyet laineet
musta jokivesi kyllä puhuisi sinulle koko talven
väritön maisema keksisi jutun juurta
mutta me emme jää paikoilleen
kuljemme aina loppuun saakka
vieretysten tai välillä sinä edellä
isäntäni ja käskijäni näyttää pieneltä
kirkon rinnalla parempi kun en ala
mittailla häntä maisemaa vasten helmikuussa
ei ole muita värejä kuin harmaa ja ruskea
nappia ei voi verrata takkiin
eikä ihmistä maisemaan
punaoksainen pensas
kukkii kirkonmuuria vasten
aurinko on kirkas laikku pilven takana
se löytää kirkon pohjoispäädystä vielä lunta
ja sulattaa senkin pois
maisema on paikoillaan ei pääse pakoon
me sen sijaan kuljemme huoletta ja reippain askelin
kuvan reunan yli
maisema ottaa meistä viimeisen kuvan.
Suomentanut Heidi Iivari ja Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019
vana kaubamaja lagunevad trepid
sombune ei tea mis aastaaja taevas
nagu ühel maikuu esimesel päeval Narvas
meie uus reaalsus ootab ohutsoonis
armsam seisab keset lossiesist platsi
jalge all mullused kuivanud lehed
ta ei jää siia kauaks vaid kuni
jää katab veesilmad teisel pool tiiki
vaikse kaldaäärse lainetuse salvestab jää
terveks talveks must jõevesi räägiks sulle
värvitu maastik lobiseks tühjast
kuid me seisma ei jää
vahel kõrvuti või sina ees
muudkui edasi läheme lõppu
mu isand ja käskija paistab väike
kiriku kõrval maastikuga teda mõõtma
ma parem ei hakka veebruaril puuduvad
värvid peale halli ja pruuni
nööpi ei saa võrrelda kuue
ega inimest maastikuga
punaste okstega põõsas
õitseb kirikumüüri kõrval
päike pilve taga moodustab heleda laigu
leiab kiriku põhjaseina äärest veel lund
ja sulatab sellegi ära
maastik on paigal ei saa põgeneda
samal ajal meie kiirel sammul ja rõõmsalt
kõnnime kaadrist välja
maastik teeb meist viimase klõpsu.
Üks ümberringi
Ji 2016
KAUPPA TIENRISTEYKSESSÄ
Muistin yhtäkkiä sen kaupan
kaikkine hyllyineen siinä risteyksessä,
josta tie kääntyy Elvasta Rannuun.
Ei sillä että nämä rivit nyt liittyisivät mihinkään,
mutta se kauppa tulee aika usein
mieleen. Ei sitä varmaan olekaan enää
kuin muistoissa.
Kävin siellä viimeksi joskus viime vuosisadalla.
Olin itse jo olemassa. Pullat tiskillä,
liha ja makkarat kylmässä, myyjä tiskin takana
niin kuin maalla on tapana. Olen nähnyt
sellaisia kauppoja myös Kambjassa, Kanepissa,
Paistussa ja Pukassa. Mitähän muuta sinä tiedät minusta yhtä tarkkaan kuin iän?
Mikä on minun osani unissasi
ja virheissäsi, niissä joista kukaan ei sinua syytä?
Harharetkissä, harhailuissa, kierroksissa
tässä kaupungissa, katujen ja viikonpäivien koordinaatistossa. Mitä sinä minusta haluat,
mitä saat
ja millä maksat?
Kaikella,
kuinkas muuten.
Suomentanut Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019
POOD TÄNAVANURGAL
Pood tänavanurgal, kust Elvas tee pöörab
Rannu poole, tuli äkki nüüd kõigi oma
riiulitega meelde.
Need read justkui millegagi ei haakuks,
kuigi pood tuleb õige sagedasti
silma ette. Üsna kindel, et seda
mujal kui mälestustes enam ei ole.
Ostsin sealt viimati eelmisel sajandil.
Olin siis juba olemas. Saiakesed leti peal
liha ja vorst külmletis müüja juures nagu
maal kombeks. Olen näinud
selliseid poode Kambjas, Kanepis,
Paistus ja Pukas. Mida sa veel minust
sama täpselt tead nagu vanust?
Mis on mu põhjus su unenägudes
ja su eksimustes, milles sind keegi ei süüdista?
Eksikäikudes, ekslemistes, ringkäigus
selles linnas ja tänavatenädalapäevade
kvadraadis. Mida sa minust tahad
ja minult saad
ja millega tasud?
Nagu ikka
kõigega.
Üks ümberringi
Ji 2016