LOKAKUINEN TARTTO
Keskipäivän järjetön järkevyys ⎼
peruutuspeilissä toteutumattomat illat,
laaksossa jonkun tuntemattomat sormenjäljet.
Kadut tummuvat lehti lehdeltä;
joku odottaa bussia pimeän sillan luona,
katot keräävät ohutta usvaa.
Lava on taas valmis:
valkoiset rintaliivit heiluvat halkeilevassa katossa,
tapailevat taipuisaa tahtia.
Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2020
TARTU VASTU OKTOOBRIT
Keskpäeva kohutav kainus ⎼
tagasivaatepeeglis õhtute tulematus,
orus kellegi tundmatud sõrmejäljed.
Lehthaaval veerevad tänavad tummaks;
keegi ootab pimeda silla juures bussi,
kui katused koguvad pinnapealset udu.
Lava on jälle valmis seatud:
pragunenud laes viskleb valge rinnahoidja
ja kompab kausjat kaja.
Hallid toonid
Elusamus 2018
LASNAMÄEN BUSSIT
Taas yksi yömyöhäinen odotustila.
Jossakin perällä itkee lapsi,
on kai jotakin vailla.
Nukuttaa.
Kaksi viikkoa on sataa tihuttanut.
Ollaan omissa oloissa.
Joku lukee kirjaa,
joku katsoo sarjaa,
joku ei tee mitään.
Taivas selkenee.
Taas täytyy aloittaa kaikki alusta.
Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2020
LASNAMÄE BUSSID
Veel üks hilisõhtune ooteruum.
Kusagil tagapool nutab keegi laps,
ilmselt tahab midagi saada.
Uni tuleb peale.
Kaks nädalat on sadanud tuhmi vihma.
Teadagi, oleme ühtemoodi hajunud.
Mõni loeb raamatuid,
mõni vaatab seriaale,
mõni ei tee midagi.
Taevas läheb selgeks.
Jälle tuleb otsast alustada.
Hallid toonid
Elusamus 2018
RAHUMÄKEÄ ALAS
Tuuli ravistelee naakat leppien oksilta.
Edellisen sulan sanat jäivät väliin,
niiden varjotkaan ei muistu.
Jonnekin sen väliinjäämisen täytyi päätyä,
sinne missä tunnit eivät tunne tätä päivää,
vain samaa harmaata.
Vielä voisi hetken viipyä,
vielä hetken arvioida valoa,
niin kauan kuin se pilkottaa
lyhentyneessä askeleessa.
Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2020
RAHUMÄELT ALLA
Tuul raputab leppadelt hakke.
Eelmise sula sõnad jäid vahele,
varjudki ei meenu.
Kuhugi see vahelejätt pidi suubuma,
kuhugi, kus tunnid ei tundnud tänast,
ainult sama halli.
Veel veidi viibida,
veel veidi vaagida valgust,
kuni ta silmanurgast paistab
lühikeseks jäänud sammus.
Hallid toonid
Elusamus 2018
NÄKYJÄ MUSTAMÄELLÄ
Heräsin pää sumussa,
siinä nyt ei ole mitään uutta.
Lätäköt ei houkuttele, talitintitkin siellä jossakin,
huoleton turtumus
ennen alkukevään alkavaa toivonsarastusta.
Aivan kuin tätä päivää ei saisi hukata?
Seinien sisällä on toisten elämisen ääniä,
suunnitelmia, sopimuksia, treenejä ja pihoja,
jalkakäytävät vielä rakentamatta
empivien sukupolvien ulottumattomissa.
Melkein missä vain on mahdollista elää.
Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2020
ILMUTUSED MUSTAMÄEL
Ärkasin pimeda peaga.
Selles pole ammu enam midagi uut,
lombid ei kutsu ja tihased on ka kusagil seal,
pingevaba tuimus
enne eelkevade eelootust.
Justkui ei tohiks seda päeva käest lasta?
Teiste elude hääled seinte vahel,
plaanid ja proovid ja lepingud ja hoovid,
kõnniteed veel välja ehitamata
pärast põlvkondadest kaugemat kahtlemist.
Elada võib peaaegu igal pool.
Hallid toonid
Elusamus 2018
OT301
jokaisella luvulla on logiikkansa
veli laittoi tänään viestin että katoitko pelin
isoveli joka puolusti minua oikeudessa
ja pelasti vapauteni
ikioma ensimmäisen asteen rikokseni
ja tässä sitä nyt ollaan
tanssimassa Amsterdamin maan alla kuin joku sarjakuvahahmo
just another freak in the freak kingdom
ja kun menen pihalle sähköpiipulle
viereeni istuu latvialainen tyttö
kuiskuttelemme pimeässä Baltian maiden luonnosta
Suomennos Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2023
OT301
igal peatükil oma loogika
vend saatis täna sõnumi kas mängu nägin
suur vend kes kaitses mind kohtus võimu eest
ja hoidis vabaduses
minu isiklik esimese astme kuritegu
ja siin ma nüüd olen
tantsin Amsterdami põranda all nagu mõni koomiksitegelane
just another freak in the freak kingdom
ja kui lähen hoovi e-piipu tegema
istub mu kõrvale tüdruk Lätist
kellega sosistame pimedas Baltimaade loodusest
Amsterdami aknad
Emakeele sihtasutus 2022