AKATEEMIKON LAULU
akateemikko laulaa
raatihuoneentorilla
kahdesta opiskelijasta:
hän laulaa, miten
eräänä talvena kaksi opiskelijaa
rakastuivat silmittömästi toisiinsa,
värjäsivät toistensa posket keltaisiksi
ja huulet valkoisiksi, kävivät
samoissa seminaareissa, tekivät
yhdessä esitelmiä ja kirjoittivat
toistensa kasvoista
kolmentuhannen sanan esseitä,
joista opettajat olivat
kaikkea muuta kuin haltioissaan
akateemikko laulaa, miten
poika esitti päättötyönsä alussa
hypoteesin, jonka mukaan hän rakasti tyttöä
enemmän kuin tämä häntä,
sen kuultuaan tyttö kiisti
hypoteesin paikkansapitävyyden,
ja rakastavaisten kesken
puhkesi ilmiriita,
riitelivät viikon, riitelivät toisen,
ja kiisteltyään sekä väiteltyään pitkään
raatihuoneentorilla
tulivat rakastavaiset johtopäätökseen,
että vastaus selviäisi
vain empiirisellä tutkimuksella,
tulisi suorittaa koe
akateemikko laulaa, miten
rakastavaiset päättivät lyödä vetoa
ja ryhtyivät suutelemaan kilpaa,
ensimmäiseksi luovuttaneen
tulisi myöntää
rakastavansa vähemmän,
niinpä he alkoivat siltä seisomalta
suudella raatihuoneentorilla,
suutelivat kuukauden, suutelivat toisen,
huulet tiiviisti toistensa huulilla
keväällä
tenttikauden lähestyessä
tyttöä alkoivat opinnot poltella,
mutta eipä pojan kieli kirvonnut,
ei halunnut hän vedonlyöntiä hävitä,
niinpä he molemmat
reputtivat kaikki tenttinsä,
tyttö itki sitä niin vuolaasti,
että heidän jaloissaan
alkoi loiskua
altaallinen suolaista vettä
akateemikko laulaa, miten
kesällä poikaa odottivat kutsunnat,
hän yritti irrottautua
tytön otteesta
mennäkseen sotilaslääkärin eteen,
vaan eipä tytön kieli kirvonnut,
ei halunnut hänkään
vedonlyöntiä hävitä,
silloin poika itki
niin kuumia raivon kyyneliä,
että vesi heidän jaloissaan
alkoi kiehua ja poreilla
akateemikko laulaa, miten
kaksi rakastunutta
ja paksun ja harmaan pölykerroksen alle
jähmettynyttä opiskelijaa suutelee
vielä tänä päivänäkin
raatihuoneentorilla,
kerrotaan, että tyttö ei enää rakasta poikaa,
eikä poika sen enempää tyttöä, mutta
kumpikin pysyy kannassaan,
kumpikin haluaa vahvistuksen
omalle hypoteesilleen
voittaakseen vedonlyönnin,
hyväntahtoiset ihmiset heittävät
kyynelten altaaseen kolikoita,
jotta nuoret voisivat kuitata
opintopisteitä ja totaalikieltäytymisestä
määrättyjä sakkoja
akateemikko päättää laulunsa
ja vetää kumisaappaat jalkaan
akateemikko kiipeää altaaseen
keräämään kolikoita
Suomennos Heidi Iivari ja Mika Keränen
Viron runokartta 2020
AKADEEMIKU LAUL
akadeemik raeplatsil laulab
laulu kahest üliõpilasest:
laulab, et
ühel talvel armunud kaks tudengit
teineteisse kohutavalt ära,
värvinud teineteisel põski kollaseks,
huuli valgeks, käinud
samades seminarides, teinud
koos ettekandeid ja kirjutanud
teineteise nägudest
kolmetuhandesõnalisi esseid,
mis õppejõududele eriti ei olla
meeldinud
akadeemik laulab, et
lõputööd alustades püstitanud noormees
hüpoteesi, et armastab neiut
rohkem, kui neiu armastab teda,
mispeale vaielnud neiu vastu, et
antud hüpotees ei leia
kindlasti kinnitust, ning
armunute vahel kerkinud tüli,
tülitsenud nädala, tülitsenud kaksi ja
pika vaidlemise ning
raeplatsil väitlemise järel
jõudnud need armunud
järeldusele, et on vaja läbi viia
empiiriline uuring, korraldada
eksperiment
akadeemik laulab, et
nõnda otsustanud armunud
vedada kihla ning teha teineteisele
võidu musu, tingimusega, et
kes varem musu lahti laseb,
see ka armastab vähem,
niimoodi nad hakanudki seal
raeplatsil musutama, musutanud
kuu, musutanud kaksi, surunud suid
tugevasti vastu teineteise huuli
jõudnud kätte kevad ning
sessi ajal tahtnud neiu kibedasti
eksamile minna, kuid noormees
ei olla musu lahti lasknud, kuna
ei olla tahtnud kihlvedu kaotada,
ning nõnda kukkunud nad mõlemad
kõik ained läbi, neiu
nutnud seepeale nõnda palju,
et ne jalge ümber jäänud
kaevutäis soolast vett
loksuma
akadeemik laulab, et
suvel saanud noormees kutse
tulla aega teenima, üritanud siis
neiu haardest lahti rabeleda, et
arstlikku komisjoni minna, kuid
neiu polevat musu lahti lasknud,
kuna temagi polevat
tahtnud kihlvedu kaotada,
ja noormeeski nutnud siis
pisaraid, vihast nõnda palavaid,
et vesi ne jalge ümber
keema ja pritsima löönud
akadeemik laulab, et
kaks armunud üliõpilast musutavat
seal veel tänagi, paksust tolmukihist
hallid ega suuda end liigutada,
kuulu järgi ei armastavat
enam ei neiu noormeest
ega ka noormees neidu, kuid
kumbki olevat oma põhimõttes kindel,
kumbki tahtvat kinnitust just
enda hüpoteesile
ega tahtvat
kihlvedu kaotada
ning lahke rahvas heitvat ne
pisarakaevu münte, et noored
võiksid kinni maksta
ainepunkte ja
kra trahve
akadeemik lõpetab laulu
ja tõmbab jalga kummikud
akadeemik ronib kaevu
münte korjama
Linna laul
Värske raamat #24, SA Kultuurileht 2020
KUKKAMYYJIEN LAULU
kaubamajan edessä
keltaisena kimaltavien
myyntipöytien takana
istuvat kukkamyyjät ja laulavat
laulavat, miten
eräänä keväänä tarton valtasi
suuri voikukkavillitys, kun
eräs kävelyllä ollut
nuori runoilija
lumoutui lapsista, jotka
poimivat kadun varressa voikukkia
– miten kultaisia ja hehkuvia
kukat olivatkaan
kaiken muun ohella –,
ja runoilijan tuli sääli,
että sellaista kauneutta
nautittiin ilmaiseksi
niinpä taiteilija tarttui toimeen
ja ryhtyi maailman ensimmäiseksi
yrittäjäksi
kukkamyyjät laulavat
runoilija-yrittäjästä, joka
kulki ympäriinsä ja liimasi
kaupungin kaikkiin kukkasiin
hirmuisen kalliita hintalappuja
ja uhkasi sakoilla niitä,
jotka poimivat voikukkia
niistä maksamatta
korkean hinnan vuoksi
tarton valtasikin voikukkavillitys
kalliit hintalaput avasivat
kaupunkilaisten silmät
yksinkertaiselle kauneudelle
ja niin syntyi
ennennäkemätön kukkakysyntä
kaikki ostivat voikukkia
– rikkaat ostivat kerralla tusinan
ja antoivat punoa päähänsä
komeita seppeleitä
varallisuutensa merkiksi,
kun taas köyhät kantoivat vain
yhtä lehteä korvansa takana
köyhyytensä merkiksi
rakastuneet värjäsivät
toistensa posket keltaisiksi
ja huulet maitiaisnesteellä valkoisiksi
vastavuoroisen rakkautensa merkiksi,
mutta voikukkapohatta
pukeutui voikukista punottuun
vihreään pukuun näyttääkseen,
että hän oli maailman
ensimmäinen ja ainoa
rikas runoilija
kukkamyyjät päättävät laulunsa sanoihin,
että siitä lähtien on tarton talous
perustunut ainoastaan voikukkiin
ostan viimeisellä vitosella yhden lehden
ja pujotan sen takkini rintaskuun
Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2020
ÄRILAUL
kaubamaja ees istuvad
kollasesse mattunud
lettide taga lillemüüjad ning
laulavad ärilaulu
lillemüüjad laulavad, et
ühel kevadel tabanud tartut
suur võilillehullus, kui
üks noor poeet sattunud
jalutades järsku
lummusse, nähes lapsi
tänava ääres võililli korjamas –
nõnda kuldsed ja säravad
olnud need lilled
ja mida kõike veel –,
ning poeedil hakanud kahju,
et taolist ilu lihtsalt
tasuta laiali jagati,
ning seetõttu võtnud kunstnik ette ja
hakanud maailma esimeseks
ettevõtjaks
laulavad, et
poeet-ärimees siis
käinud ja kleepinud
üle terve linna hirmsa hinnaga
silte lillevartele
ning ähvardanud, et kes
maksmata korjab
võilille, saab trahvi
kõrge hinna tõttu
tabanudki tartut võilillehullus,
suure hinnasildi tagant
näinud kogu linnarahvas
võilillede lihtsat ilu ja
nõnda olla tekkinud
enneolematu õienõudlus
võililli ostnud kõik –
rikkad ostnud tosinaid korraga
ning lasknud endile
pähe punuda uhkeid pärgi
märgiks, et nemad on rikkad,
kuid vaesed kandnud vaid
üht lehte kõrva taga
märgiks, et nemad on vaesed,
armunud värvinud
teineteisel põski kollaseks
ja huuli varrepiimast valgeks
märgiks, et nemad on armastajad,
et neid armastatakse,
võilillemagnaat ise aga
kandnud võililledest punutud
rohelist ülikonda märgiks,
et tema on maailma
esimene ja ainus
rikas luuletaja
lillemüüjad ütlevad laulu lõpetuseks,
et sestsaati toetub tartu majandus
täielikult võililledele ning nende müügile,
viimase viieka eest ostan ühe lehe
ja sean ta pintsaku rinnataskusse püsti
Linna laul
Värske raamat #24, SA Kultuurileht 2020
ELVAN MIES LAULAA
kauppakeskus taskun takana,
emajoen rannalla
istuu vanha kerjäläinen ja laulaa,
että on elvan miehiä, vaan
viettänyt koko ikänsä
tartossa, kun
aina on uupunut
bussilipusta kruunun verran
mies laulaa, että
äitimuori
kuskattiin elvasta tarttoon
synnyttämään, mutta lasta
ei päästetty äitinsä kanssa kotiin,
koska bussilipusta uupui kruunu
ja siihen bussiasemalle
lapsi jätettiinkin
mies laulaa, että
siskokulta
kävi neljä vuotta
saamassa akateemista oppia
taloustieteessä tartossa
kun veli halusi lainata
rahaa bussilippua varten,
vastasi sisko, että
meitil on nyt kappitalismi
ja jokaiikka huolehtii omista
varoistaan, ei ole muutenkaan
velaksi eläminen mistään kotoisin
niin jäi silläkin kertaa bussilipusta
kruunu uupumaan ja elvan miehen
tuli jäädä tarttoon
mies laulaa, että
tänään elvassa
haudataan äitimuori
miehellä pikkutakki ostettu
kukatkin hankittu, vaikka
ajasta ikuisuuteen siirtynyt äitimuori
jätti koko perintönsä tyttärelle,
kun poikaa ei ollut
kertaakaan näkynyt, vaan
ei ole hautajaisiin menoa,
kun elvan miehen bussilipusta
uupuu kruunu
laulunsa lopuksi
elvan mies pyytää minulta
tupakkarahaa
Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2020
ELVA MEHE LAUL
tasku keskuse taga,
emajõe ääres
laulab üks vana kerjus, et
tema olla elva mees, aga
kõik oma aastad pidand
veetma tartus, kuna
terve elu jäänud tal
bussirahast puudu üks kroon
laulab, et
tema ema
olla veetud elvast tartu
sünnitama, aga lapsega
teda koju tagasi polevat lastud,
kuna bussipiletist jäänud puudu
krooni jagu kopikaid
ja sinna bussijaama toona
laps ollagi jäet
laulab, et
tema sõsar
olla käinud neli aastat
tartus akadeemi peal
õppimassa majandust
ja kui käinud vend õelt
palumassa bussi tarvis laenu,
ütelnud selle peale õde, et
meil on nüüd kapitalismus
ja kõik vastutavad ise
oma vara eest, pealegi
elu võlas ei ole päris elu,
ja jälle jäänud bussirahast
puudu kroon ja elva mees
jäänud jälle tartu
laulab, et
täna olla elvas
ema mahamatmine
pintsak olla ostetud tal
ja lilledki olemas, kuid
ema läinud teise ilma,
jättes pärijaks vaid õe,
kuna poeg polnud tal
kordagi külas käind,
ja nüüd jäävat matusele sõiduks
elva mehel bussirahast
puudu kroon
laulu lõpetuseks palub
elva mees minult
suitsuraha
Linna laul
Värske raamat #24, SA Kultuurileht 2020