PIKKUINEN OKSA
Kauan janoissaan ollut metsä
ei paljon kostu tästä
ukkoskuurosta –
housunlahkeet melkein kuivat
Polkupyörän ja pajukorin kahva
oikeassa kourassa
varovasti
ettei mene muuskaksi
hellästi
ettei käsi kramppaa
Pikkuinen oksa
pikkuruinen oksapoksa
hyppäsit ketjujen väliin
raks
Tänään kuulin
ensimmäistä kertaa eläissäin
sienen äänen – krii!
niin sanoi kantarelli
kun leikkasin veitsellä
siltä jalan
Suomennos Anniina Ljokkoi
Bjarmia antologia, Savukeidas 2015, toim. Ville Ropponen
OSSARAAKÕNÕ
Pikä janu käen olnu mõts
ei olõ taast piksehuust
likembäs saanu ̶
püksüseere’ pea kuiva’.
Lenkstang ja paiuvitsast sang
parõman peon
tassakõiste
et pudrus ei rappus
hilläkõistõ
et krampi ei jääs.
Ossaraakõnõ
ossa ossaraakõnõ
hüpsit kõdaride vaihõlõ
krõps!
Täämbä kuuli ma
edimäst kõrda elon
seene hellü kriii’!
tegi kikkasiin
ku ma tä jala
väidsega läbi lõiksi.
METSÄN PORTTI
Metsän portti on auki.
Käy sisään, tästä lähtee polku
toiseen metsään, mäntykankaalle,
pajuniitylle.
Käy sisään, tästä lähtee polku
oravien, lintujen ja muurahaisten
valtakuntaan, ja yhden karhun, pikkuisen ja pyöreän.
Metsässä on paljon eksyttäjiä,
onneksi ei kovin suuria ja väkeviä,
ehkä poikasia vasta,
pentuja ja vasikoita.
Alussa olin niiden kanssa pulassa,
lähdin matkaan enkä tiennyt
mihin päädyn.
Onneksi löysin aina joelle.
Nykyään tunnen paikat ja maamerkit.
Eksyttäjä onnistuu silti lähes aina
viemään minut samaan paikkaan
erään männyn luo.
Männyn juurella on lehmän kallo.
Päältä vihreä, sammaloitunut,
varmaan suojaväri,
ettei vihollinen osaisi hyökätä.
Käy sisään!
Metsän portti on auki.
Suomennos Anniina Ljokkoi
Bjarmia antologia, Savukeidas 2015, toim. Ville Ropponen
VARIKU VÄRDE'
Variku värde’ om valla.
Astu’ sisse, tast lätt tii
tõistõ varikuhe, pallo
ja võsudsõ hainamaa pääle.
Astu’ sisse, tast lätt tii
tõistõ ilma, koh tegijä’
omma’ orava’, tsirgu’ ja kusikuklas
ja üts kahr, väiku, a ümärik kahr.
Tan mõtsan om hulga essütäjit.
Õnnõs olõ-i nää väega
suurõ’ ja vägevä’.
Arvada essütäjä puja’
(kuts’ka?vai vasigu’?).
Edimält olli näidega hädän
Naksi minemä ja es tiiä’ ilman
kohe vällä jõvva.
Õnnõs tull’ jõgi egä kõrd vasta
Täämbädses omma’ mul kimmä’
märgi’ ja kotussõ’ selge’.
A piaaigu egä kõrd vii essütäjä mu
sinnäsamma, tuu pedäjä mano.
Tuu pedäjä all om
lehmä pääluu.
Päält rohilidses, samblõkarva tõmma
Tuu arvada om kaitsõvärv,
et vainlanõ es tiidnü rünnädä.
Tulõ’ kae’!
Variku värde om valla.
HAKKUUAUKEALLA
Kuudenkymmenen vuoden päästä
tulen tänne takaisin.
Silloin tässä on taas metsä.
Suomennos Anniina Ljokkoi
Bjarmia antologia, Savukeidas 2015, toim. Ville Ropponen
LANGI PÄÄL
Kuvvõkümne aastaga peräst
tulõ ma siiä’ tagasi.
Sis om tah jälkina mõts.
METSURIN KEVÄT
Kevät on tullut
metsurit
viskanneet kirveet ja sahat käsistään
juosseet pienen tuulessa lentäneen
kaarnanpalan perään ja laulaneet:
trallalaa! trallalaa!!
Niillä on hyvä mieli
koska pian on se aika
kun jokainen saappaan painallus maahan
jokainen metsäkoneen käännös kevätpuiden lomaan
jokainen Valtralla ajelu keväisellä soratiellä
jättää jälkeensä merkin.
Muistomerkin.
Suomennos Anniina Ljokkoi
Bjarmia antologia, Savukeidas 2015, toim. Ville Ropponen
MÕTSAMEESTE KEVVÄI
Kevväi om tulnu
mõtsamehe’
käest pilnu kirvõ’ ja sae’
juuskva väikul tuulõn lindäväl
puukoorõjupil takan ja laulva:
tirilii! tirilii!!
Näil om hää miil tuust
et pea tulõ aig
kon egä saapatalla astminõ pehme maa pääle
egä traktori sõit keväjidsi puiõ
ja egä Fiskatsi sõit keväjädse ruusatii pääl
jätt hindäst perrä märgi.
Mälestüsmärgi.
MYRSKYN KAATAMAT
Myrskyn kaatamat puut:
kaksi koivua juurineen
kaksi suurta kuusta
Majavan jyrsimä koivu
Mietin mitä ihmettä
se männyistä tahtoo
Tallaan taas tätä polkua
jonka yksin minä näen
tiedän ja tunnen
Rukouksiako nämä ovat
vai pelkkää leikkiä?
Myrskyn kaatamat puut:
Kaksi koivua juurineen
Kaksi suurta kuusta
Rangat ristiin rastiin
ristinollan tapaan
Suomennos Anniina Ljokkoi
Bjarmia antologia, Savukeidas 2015, toim. Ville Ropponen
MARU MURTU
Maru murtu puu’:
kats küngäga kõivu
kats kuusõkõist suurt.
Kopra kooritu kõiv.
Ütest ma asjast joht arvo ei saa,
mille tä pedäjät jürä?
Jälleki kõnni seod tiid,
rata midä ütsindä ma,
tunnõ ja tiiä ja näe.
Omma’ naa’ palvusõ’
vai om taa mäng?
Maru murtu puu’:
kats küngäga kõivu,
kats kuusõkõist suurt.
Tripstrapstrulli risti muud
sadanu ütstõõsõ pääle.
KESÄILTA SAUNAN RAPPUSILLA
Kesäilta
saunan rappusilla
kuulostelen
pitkälläni
Linnut huutavat
kovaa kuin
auton varashälytin
Naapurin lehmät mylvivät mäellä
toisella puolen pauhaa radio
Sen jälkeen kun syöpä vei sieltä vaimon
on sitä möykkää kuultu joka ilta
Sitten kuuluu selän takaa
muovipussin kahinaa
Siellä se on saunan alla
onkalossaan asuva majava
Ehti varmaan juuri kotiin
ja purkaa sapuskaa pussista
Suomennos Anniina Ljokkoi
Bjarmia antologia, toim. Ville Ropponen, Savukeidas 2015
SUVÕÕDAGU SANNA TREPI PÄÄL
Suvõõdagu
sannat repi pääl
olõ pikäle
kullõ.
Kostus tsirkõ rüükmist
tuu kostus niisama kõvva
nigu autu-(a)larm.
Elgitä lehmä’ müügvä mäe pääl
Raali Raivo puult tulõ kõvaspantu raadiomölla.
Pääle tuud ku vähk ta naasõ vei
om tuud säältpuult egä õdak kuulda’.
Äkki kuulõ sälä takast
kilekoti hellü.
Mä tiiä et mu sanna all
maa seeh oosõh eläs kobras.
Arvada jõudsõ tä parajahe kodo
ja võtt’ söögikraami kilekotist vällä.
TILSILÄINEN MIES
Mennään kapakkiin
sanoi tilsiläinen mies toiselle
kun oli jäänyt bussista
Põlvan asemalla
kalliiksi tulee, sanoi toinen
kun ottaa kotoa pullon
ja kulauttaa kulman takana
tulee halvemmaksi
Suomennos Varja Arola ja Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019
TILSI MIIŚ
Läämi’ nüüd trahterihe
ütel’ tuu Tilsi miis tõõsõlõ
ku oll’ Põlva bussijaaman
bussist vällä astnu.
Kallis om siin ütel’ tõnõ ja
soovit’
kotost pudõli üten võtta
ja niisama kongi nuka takan
är laskõ ‒ tulõ odavamb!
Maapuupäiv, Sammakko 2005