vähän vähemmän yksinäistä kun astut syksystä sisään
ja venyttelet punaisine hiuksinesi hänen rakkaudestaan läpimärkänä
kodin tuntu minä sinä ja hän jota en tunne
silti yksinäisyys vähenee kun meitä on kolme
espanjalaisen Amerikan Karibian saarten
rytmissä soljut kuin viini lasissa sitä juodessani
vielä äskettäin Virossa aallonmurtajalla latinalaisissa rytmeissä oli niin kalseaa
ja sinä menneisyytesi tila
jos ehtisit saapua ennen kuin aurinko on laskenut
unohtaisin lumen jossa et enää nähnyt minua
ja kuvan jota et talvella muka tunnistanut
häntä joka antaa lahjan
sinä aidan luona metallitangot tärvelty kuin haudat ja hajotettu virtaviiva lojuu hiekassa
ja hän kuvaa sinua hän joka tunsi sinut ennen minua
mustavalkoista muinaista kuin viulua
hän hyväilee selkääsi talvesta tullessaan
kuka sen tietää miten lujasti hän kosketti sinua ennen minua
haluaisin pyyhkiä kuvan polttaa ajan joka on mennyt
selän jännitetyn jousen jonka ojennat hänen hyväilyilleen katseilleen ja kuvilleen
ja itsesi vielä päivä ennen minua miten antauduit hänelle vielä kerran ennen minua
siinä paikassa mistä näkyy musta uimaranta ja hän tarkkailee sinua omistajan silmin
jos olisit tullut ennen kuin aurinko laskee
en olisi nimennyt tätä paikkaa kuoleman valtamereksi
Suomennos Annika Suna
Viron runokartta 2023
nedaudz mazāk no vientulības kad tu no rudens ienāc
viņa mīlestībā izlijusi un izstaipies rudiem matiem
mājas sajūta es tu un viņš kuru nepazīstu
vienalga vientulības kļūst mazāk kad esam trīs
spāniska Amerika Karību salas
kuru ritmā tu ielokies kā vīns manā glāzē
dzerot vēl nesen Igaunijā uz mola latīņu ritmos bija tik vēsi
un tu tava pagātnes telpa
ja tu paspētu atnākt vēl pirms būs norietējusi saule
es aizmirstu sniegu kurā tu mani vairs neredzēji
un fotogrāfiju kuru ziemā izlikies nepazinusi
viņu kurš uzdāvina
tu pie žoga metāla spraišļi izpostīti kā kapi un aizlauzta pludlīnija guļ smiltīs
un viņš tevi fotografē viņš kurš zināja tevi pirms manis
melnbaltu senatnīgu kā vijoli
viņš glāsta tev muguru nākot no ziemas
kas zina cik cieši viņš tevi aizskāra vēl pirms manis
es gribētu izdzēst fotogrāfiju sadedzināt laiku kurš bijis
muguru nostiepto stīgu kuru tu sniedz viņa glāstiem skatiem un fotogrāfijām
un sevi vēl dienu pirms manis kā tu viņam vēlreiz ļāvies pirms manis
tai vietā kur redzama pludmale melna un viņš tevi vēro saimnieka acīm
ja tu būtu atnākusi vēl pirms noriet saule
es nebūtu nosaucis šo vietu par nāves okeānu
Mūza no pilsētas N
Neputns 2019
Jānis Hvoinskis
(s. 1961) on latvialainen runoilija ja kääntäjä.