12. ELOKUUTA 2018
Tämän aamun pääasiat:
1. Aamuvarhain Tallinnan rautatieasemalla juoppo toiselle: ”Nyt pystyyn siitä, ratikka tulee! Vittu miten sulla pää tärisee, meinaako se tippua sulta?”
2. Viljandin bussissa kuski lähellä istuvalle kaverille: ”Sadetta olis kaivattu jo ajat sitten, vilja on niin surkeaa, korret ohuita eikä päätä nimeksikään, sekin varisemassa…”
3. Bussin radiosta kuulen päivän horoskoopit. Kuski laittaa kovemmalle juuri minun merkkini kohdalla: ”Jousimiehen on pidettävä pää kylmänä.”
Suomennos Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2021
12. AUGUST 2018
Kolm hommikust „peatükki“:
1. Varahommikul Balti jaamas, üks sopajoodik teisele: „Aja püsti ennast, tramm tuleb! Kurat, sul ju pea tudiseb otsas, püsib ikka kaela küljes vä?“
2. Viljandi bussis, juht lähedal istuvale sõbrale: „Ammu oleks vihma vaja olnud, vili on nii niru, kõrs peenike, pead pole ollagi, seegi pudeneb otsast…“
3. Bussiraadiost loetakse päeva horoskoopi. Juht keerab väljemaks just minu tähemärgi ajaks: „Ambur peab vaatama, et ta pead ei kaotaks.“
Kuni armastus peale tuleb 2.0
Hunt Kirjastus 2020
1. KESÄKUUTA 2018
Juttelin aamulla Pääskülan kaupassa Svetlana-nimisen myyjän kanssa. Oltiin samaa mieltä.
Svetlana: ”Voi kakaja ilma, tolko aurinko i aurinko!”
Minä: ”Niinpä, mikä pogoda, vain solntse ja solntse! Otšen dožd kaivattaisiin!”
Svetlana: ”Da, todella sadetta nado!”
Suomennos Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2021
1. JUUNI 2018
Tänahommikune vestlus kassapidaja Svetlanaga Pääsküla poes. Olime ühel meelel.
Tema: „Oi, kakaaja ilm, tolko päike i päike!“
Mina: „Jah, milline pagooda, ainult solntse ja solntse! Aga otšen dožd vaja!“
Tema: „Da, väga vihm naada!“
Kuni armastus peale tuleb 2.0
Hunt Kirjastus 2020
23. HUHTIKUUTA 2017
Kuljen katuja. Rastaat ja peipposet pitävät meteliä yhtään ujostelematta. Vastaan tulevat silmälasipäinen poika ja punatukkainen tyttö. Poika vähän ujostelee; haluaisi kai tarttua tyttöä kädestä, mutta kysyykin sen sijaan: ”Oletko koskaan kuullut sellaista sanontaa, että kaikki tiet vievät Roomaan?”
Tyttö nauraa, puistaa huolettomasti päätään ja sanoo ovelana: ”Mhm. Mutta käydään kummiskin ensin Pääskiksen kaupassa ja ostetaan limsaa. Sitten voidaan mennä vaikka Roomaan. Nythän on loma!”
Suomennos Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2021
23. APRILL 2017
Tulen mööda tänavaid. Rästad ja vindid rõkkavad ega hoia ens teps mitte tagasi. Vastu jalutavad prillidega poiss ja punapea plika. Poiss hoiab end küll vist tagasi ‒ ta tahaks nagu tüdrukul käest kinni võtta, kuid küsib selle asemel: „Kas sa oled kunagi kuulnud sellist ütlemist, et kõik teed viivad Rooma?“
Tüdruk naerab, raputab muretult pead ja ütleb kavalalt: „Mkm. Aga käime kõigepealt Pässa poes ära ja ostame limpsi. Pärast võime siis kas või Rooma minna. Meil on ju koolivaheaeg!“
Kuni armastus peale tuleb 2.0
Hunt Kirjastus 2020
7. MAALISKUUTA 2017
Enpä malta olla taas kerran sanomatta: Pääskülan kauppa on mielettömän runollinen paikka. Ei ihme että yksi tuttuni tulee välillä Kalamajasta asti junalla ihan vain ruokaostoksille Pääskiksen kauppaan.
Olin tänään maksamassa punajuuria, kukkakaalia ja juustoani, kun Svetlana toivotti minulle juhlallisesti: ”Hyvää naistenpäivää!” Sen jälkeen hän kuitenkin huomautti: ”Huomenna. Tolko huomenna! Tänään ihan tavallinen päivä, a ootetaan i ootetaan i vot i huomenna budet u nas IHANA PÄIVÄ!”
Suomennos Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2021
7. MÄRTS 2017
Ma ütlen kes-teab mitmendat korda: Pääsküla kauplus on uskumatult kirjanduslik paik. Pole ime, et üks mu tuttav aeg-ajalt lausa Kalamajast rongiga kohale sõidab, et Pässa poes oma igapäevaseid ostusid teha.
Maksin täna oma keedupeedi ja lillkapsa ja juustu eest, kui Svetlana mulle pidulikult ütles: „Head naistepäeva!“ ja lisas siis manitsevalt: „Homme! Tolko homme! Sevodnja tavaline päev, a ootame i ootame i vot i homme budjet u nas ILUS PÄEV!“
Kuni armastus peale tuleb 2.0
Hunt Kirjastus 2020
7. HELMIKUUTA 2017
Eilen oli kynttilänpäivä ja Neitsyt Marian puhdistuspäivä. Pidin visusti kiinni kehräyskiellosta, kuten kunnon naisen kuuluu. Töitä piti kuitenkin tehdä enkä mennyt kapakkaan, mutta join punaista: aamulla rooibosta, lounaalla tomaattimehua ja töissä vielä punajuurimehua. Illalla kävin ostamassa viiniä. Silmäilin ympärilleni, kun naismyyjä jo arvasi asiani: “Etsittekö illaksi punaista? Minäkin olen jo varannut… Laukussa on sisilialaista, ja nyt hörpin tätä.” Hän kumartui ja nosti tiskin alta pullon punajuurimehua.
Kotimatkalla käväisin vielä Pääskülan kaupassa. Myyntiin oli tullut veriappelsiineja! Otin koko pussillisen. Kassalla oli tuttu naismyyjä. Hän katsoi ostostani hyväksyvästi ja sanoi posket hehkuen: “Sinullakin on varmaan jo illaksi punaista? Minulla ainakin on. Join jo päivällä punajuurimehua.”
Täälläpäin ei taida olla pelkoa kalpeista naisista!
Marian ilmestyspäivää odotellessa!
Suomennos Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2021
7. VEEBRUAR 2017
Eile oli küünlapäev ja naistepüha. Ketruskeelust pidasin küll kinni nagu kord ja kohus. Tööd siiski tegin ja kõrtsis ei käinud, aga puna jõin: hommikul rooibost, lõunasöögi kõrvale tomatimahla ja pärast tööl veel punapeedimahla. Õhtul astusin läbi ka veinipoest. Vaatasin seal ringi, kui müüjanna juba teadis: „Valite õhtuks puna? Ma olen ka juba enda eest hoolt kandnud… Kotis on sitsiillane, aga praegu lonksan seda.“ Ta kummardus ja tõstis leti alt välja punapeedimahlapudeli.
Koduteel hüppasin läbi veel Pääsküla poest. Müügile olid tulnud veriapelsinid! Võtsin terve võrgutäie. Tuttav kassapidajanna õhetas kenasti kassas, vaatas heakskiitvalt veriapelsine ja küsis: „Õhtuks on sul puna kindlasti juba varutud, eks? Minul igatahes on. Päeval jõin juba punapeedimahla.“
Noh, kahvatuid naisi siinmail küll olla ei tohiks!
Paastumarjapäevani!
Kuni armastus peale tuleb 2.0
Hunt Kirjastus 2020
27. JOULUKUUTA 2016
Pyhien seudun tunnelmaa Pääskülan kaupassa. Olen aiemminkin kirjoittanut yhdestä lempimyyjästäni, joka on hyvin tunteikas. Kun eilen olin kassajonossa, hän alkoi toivotella minulle ”Hjuvia pjuhia!” jo ennen vuoroani. Minä tietenkin kiittelin ja toivottelin takaisin. Kun tuli minun vuoroni, kysyin, onko hän kaikki pyhät töissä. Hän vastasi: ”Da. Jo neljäkymmentä vuotta i u menja se ja sama, pjuha ili nje pjuha, juhla ili nje juhla! U menja juhla vot i täällä!” Hän osoitti sydämeensä ja nimikylttiinsä, jossa luki Svetlana.
Suomennos Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2021
27. DETSEMBER 2016
Pühadehetk Pääsküla poes. Olen varem ka kirjutanud ühest oma lemmikmüüjast, kes on hästi emotsionaalne. Eile olin kassasabas, kui ta mulle juba tükk aega enne minu maksmiskorda hakkas „Hjäid pjühi!” hõikuma. Mina siis aga tänasin ja soovisin vastu. Kui järg minuni jõudis, küsisin, kas ta on terve pühadeaja tööl. Tema vastas: „Daa. Užee sorok let i u menja vso ravno, pjühi ili ne pjühi, pjidu ili ne pjidu! U menja pjidu vot i sdjess!” ‒ ütles ta ja osutas oma südamele ja nimesildile, kus oli kirjas Svetlana.
Kuni armastus peale tuleb 2.0
Hunt Kirjastus 2020
16. KESÄKUUTA 2016
Tämän kuvan haluaisin tallentaa ikiajoiksi syvälle sieluuni: kymmenvuotias Pääskülan poika paljain jaloin yöpuvussa myöhään illalla kotipihan hämärissä sireenipensaan takana katselemassa, kun Ernesaks-niminen siili syö pikkuruisesta kupista kissanruokaa. Sen, miten hän ennen nukahtamistaan huokaa tyytyväisenä ja sanoo: ”On se meidän Ernesaks kyllä aika kova pistelemään ruokaa! Siilin maiskutus on maailman suloisimpia ääniä!”
Se, kun lapsi sanoo noin, on maailman suloisimpia ääniä.
Suomennos Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2021
16. JUUNI 2016
Mõne pildi tahaks jäädvustada eriti sügavale mällu ja hinge: kümneaastane paljasjalgne pidžaamas Pääsküla poisike hilja õhtul oma koduaia hämaras sirelipõõsa taga vaatamas, kuidas Ernesaksa-nimeline siil tillukesest savikausist kassitoitu sööb. See, kuidas ta enne uinumist rahulolevalt ohkab ja lausub: „No küll see meie Ernesaks alles vitsutas isuga! See, kuidas siil sööb on üks maailma armsamaid hääli!“
See, kui laps nõnda lausub, on üks maailma armsamaid hääli.
Kuni armastus peale tuleb 2.0
Hunt Kirjastus 2020
21. HELMIKUUTA 2014
Kävimme pikku retkellä Pääskülan metsässä. Poika löysi vasaran, ihan kunnollisen. Ryhtyi heti naputtelemaan sillä jäitä, jotta kevät tulisi nopsemmin. Muistan että hakkasin itsekin lapsena jäitä, enkä suinkaan vain rikkomisen riemusta, vaan päästääkseni jotain vangittua vapaaksi. Saappaan voimin tuli vapauttua aika paljon vettä jääkannen alta.
Kotiin päästyämme löysimme pihalta ensimmäiset lumikellot ja maasta kurkistavat tulppaaninlehdet. Poika juoksi tohkeissaan katsomaan, näkyykö jo raparpereja. Kaapi vähän viimeisiä lumia mullan päältä ja siellä ‒ uskokaa tai älkää! ‒ pyrkivät jo pintaan punaiset pallurat! Oli satumainen tunne: jos nyt menisi sekoittamaan piirakkataikinan valmiiksi, niin sillä aikaa se raparperi varmaan ryöpsähtäisi suureksi ja reheväksi.
Suomennos Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2021
21. VEEBRUAR 2014
Käisime Pääsküla metsas väiksel matkal. Poeg leidis haamri, täitsa korraliku. Hakkas sellega kohe jääd kopsima, et kevad kiiremini tuleks. Mäletan, et tagusin ise ka lapsena tihtipeale jääd ja üldse mitte lihtsalt lõhkumise lõbust, vaid ikka, et midagi vangistatut vabaks päästa. Nii sai saapakannaga palju vett jääkaane alt vabastatud.
Koju jõudes leidsime aiast esimesed lumikellud ja tulbileheotsad piilumas. Poeg läks suure õhinaga vaatama, kas rabarber ka juba paistab. Kaapis pisut viimast lund mulla pealt ära ja seal ‒ uskumatu küll! ‒ punnitasidki punased mummud! Oli tunne nagu imemuinasjutus, et kui nüüd minna ja koogitainas valmis teha, siis selleks ajaks on rabarber kindlasti juba suureks ja lopsakaks kasvanud.
Kuni armastus peale tuleb 2.0
Hunt Kirjastus 2020
1. TOUKOKUUTA 2014
Ihmeitä tapahtuu lähellä kotiakin. Näimme tänään lasten kanssa Pääskülan metsässä pienen järven kokoisella lammella kaksi meille tuntematonta, ihmeellisen kaunista lintua ja seurasimme niitä kauan kuin lumottuina. Sulkapeitteessä oli kultaa, ruosteensävyä, mustaa ja valkeaa. Ne olivat sinisorsaa pienempiä ja sukelsivat moneksi minuutiksi veden alle. Kotona saimme lintukirjan avulla tietää, että ne olivat Virossa melko harvinaisia mustakurkku-uikkuja! Kaksi juhlapukuista mustakurkku-uikkua meidän kotilammella! Latinaksi niiden nimi kuuluu podiceps auritus. Nimen kaikua kuulostellen vietimme koko päivän autuaallisissa tunnelmissa.
Suomennos Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2021
1. MAI 2014
Imed sünnivad suisa kodu lähedal. Nägime täna lastega Pääsküla metsas väikse järve mõõtu tiigil kaht meile tundmatut, kuid imeilusat veelindu, keda kaua lummatult jälgisime. Sulestikus oli kuldset, roostetooni, musta, valget. Sinikaelpardist pisemad, sukeldusid mitmeks minutiks vee alla. Kodus tuvastasime linnuraamatu abil, et need olid Eestis üsna haruldased sarvikpütid! Kaks hundsulestikus sarvikpütti meie kodumetsatiigil! Ladina keeli kõlab nende nimi podiceps auritus. Lähtudes nime kõlast, mitte tähendusest, oli ka meie olemine täna nagu auriitus ‒ imetlesime linde ainiti ja muudkui podisesime omaette, et kuidas küll nii kaunid olevused siia sattusid!
Kuni armastus peale tuleb 2.0
Hunt Kirjastus 2020