TARTTO
tunnustan
että olen tukahduttanut vihani
artikkeleita kohtaan
jotka tulevat esiin väärällä hetkellä
täällä tartossahan
on tapana pitää hauskaa
artikkeleista keskustelemalla
on aivan tavallista
että juhlissa ei tanssita
vaan puhutaan psykoanalyysistä
tai jos tanssitaan
puhutaan silti psykoanalyysistä
saatetaan kääntyä ystävän puoleen
ja kuiskata hänen korvaansa
jotakin foucault´laisittain
tai nostellaan baaritiskillä laseja
lacanin terveydeksi
mutta mitä tekee tarttolainen
rentoutuakseen
– lähtee tallinnaan
*
tartto tainnuttaa älyllisyydellään
näännyttää herkeämättömällä hengellään
mitä tahansa tartossa tapahtuukaan
siitä kirjoittaa pian sirp
vikerkaar
tai looming
jos juttelet kovalla äänellä
luet siitä seuraavan päivän lehdestä
tai vuoden päästä ilmestyvästä
tiedeartikkelista
tunnistat romaanista vanhat tutut
joonaksen taavetin marin ja liisin
löydät itsesi lotmanin keittiöstä
ja jos joku rakastaa sinua
tunnistat itsesi yhä uudelleen hänen kirjoistaan
vielä silloinkin
kun erosta on virrannut
valtamerellinen vereen
*
voisin yhtä hyvin
olla puu
tarton keskustassa
ja nähdä
miten yhä uudet ja uudet
opiskelijat tutustuvat
juhlivat
muuttuvat
voisin kuunnella markkinahumua
naakkoja
livenä ja kaiuttimesta
nähdä itseni
opiskelijana ja isoäitinä
voittajana ja häviäjänä
voisin nähdä
miten lopuksi kaikki
katoaa
*
minä olin peeterin kanssa
peeter oli lonan kanssa
lona oli toomaksen kanssa
toomas oli sirelin kanssa
sirel oli martin kanssa
mart oli anun kanssa
anu oli andruksen kanssa
andrus oli minun kanssa
Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2020
TARTU
pean tunnistama
et olen endas alla surunud viha
artiklite vastu
mis kerkivad esile ebasobivas kohas
sest meil siin tartus
on kombeks lõbutseda nii
et räägime artiklitest
näiteks on tavaline
et sa peol mitte ei tantsi
vaid räägid psühhoanalüüsist
või tantsid
aga räägid ikka psühhoanalüüsist
teinekord kummardud sõbra kõrva äärde
ja sosistad foucault’iku tähelepaneku
ja baarileti ääres
tõstad klaasi
lacani terviseks
aga et puhata ja mängida –
vot selleks
selleks läheb tartlane tallinna
*
tartu uimastab oma intellektuaalsusega
väsitab vaibumatu vaimuga
mis iganes juhtub tartus
saab sirpi
läheb vikerkaarde
või talletub loomingus
kui arutled valjul häälel
loed sellest homsest lehest
või aasta pärast
teadusartiklist
tunned romaanist ära vana tuttava
joonase taaveti mari või liisi
istud lotmani endises köögis
ja kui keegi armastab sind
loed ikka ja jälle enda kohta tema teosest
ka siis
kui lahkumisest on voolanud
verre terve ookean
*
võiksin sama hästi
olla ka puu
tartu kesklinnas
näha
kümneid ja kümneid tudengeid
minu kõrval tutvumas
pidutsemas
muutumas
kuulda laatu
hakke
enne ja pärast salvestust
näha ennast
tudengi ja vanaemana
võitja ja kaotajana
näha
kuidas kõik läheb lõpuks
ära
*
mina olin peetriga
peeter oli lonaga
lona oli toomasega
toomas oli sireliga
sirel oli mardiga
mart oli anuga
anu oli andrusega
andrus oli minuga
2019
yhden kadun varressa tähtveressä
lojuu hirveesti vanhoja autoja
venäläisiä
huonokuntoisia romuja
ilmeisesti niiden omistaja
tykkää ihan tosissaan kerätä autoja
aika uskomatonta
että autoja voi kerätä kaupungissa
hyvä jos ne ylipäätään mahtuu kadun varteen
tulee mieleen lapsuudesta
ihan tavallinen maaseutumaisema
on kevät ja ollaan naapurin äijällä kylässä
ja siellä sotkuisella ja ruskealla
kuraisella ja kulahtaneella pihalla
navetan ja talon ympärillä
lojuu hirveesti vanhoja ruostuneita autoja
mutta ne maaseudun autot
ei ole mitään keräilykohteita
ne on unohdettu sinne
koska niille ei ole muutakaan paikkaa
yheksäkytluvulla
kesäisin ne törröttää heinän keskeltä
kanat tepastelee niiden välissä
kukko seisoo katolla ja katselee
kun istun iskän vieressä autossa
ja kuuntelen radio uunoa
iskä kysyy naapurin äijältä
jolla on rikkinäinen villapaita
että voisiko naapuri tulla
kyntämään traktorilla vaot
juuri silloin
kun olen katselemassa autoja tähtveressä
anu kysyy puhelimessa
– luuletko, että se ihan tosissaan tykkää musta?
Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2020
tähtveres ühe tänava ääres
seisis hästi palju vanu autosid
vene autosid
nad olid lagunenud ja väsinud
ja ma kujutlesin
et nende omanik on suur autodekoguja
ma isegi imestasin
et linnas on selline autodekoguja
vaevu mahuvad tänava äärde ära
mäletan lapsepõlvest
maal oli kuidagi hästi tavaline
et lähed naabrimehele külla
ja näed seda räämas pruuni hoovi kevadel
sopast ja kulunud
ümber lauda ja maja
seisab hästi palju vanu roostes autosid
aga need maa autod tookord
ei olnud autodekoguja omad
vaid lihtsalt sinna jäänud
sest kuhugi polnud neid üheksakümnendatel
viia
suvel kasvasid rohust läbi
kanad siblisid ümber
kukk seisis katusel ja vaatas
kuidas sa istud oma isa auto kõrvalistmel
kuulad raadio uunot
kui isa katkise kampsuniga naabrimehe käest
küsib
kas too saab tulla traktoriga
ajada vaod sisse
sel hetkel
kui ma neid autosid tähtveres vaatasin
ütles anu telefonis
– kas sa arvad et ma meeldin talle päriselt?
2019