Kävin tänään Keila-joella
kaikki oli kuten vuosi sitten
penkki
korkeat lehmukset ja tammet
kohti avautuvaa taivasta
villiruohoa kasvava aukea
Miksi kaikki on niin pysähtynyttä?
En uskaltanut ajatella liikaa
Tämä päivä sotkee minut sydänjuuriani myöten
Olen vielä elossa
minulla on muisti
en edelleenkään ymmärrä aikaa,
joka vie meitä
toisistamme niin kauas
liian kauas
Kaikki nimeni, Kulttuurivihkot, 2019
Käisin täna Keila jõe ääres
kõik oli nagu aasta tagasi
pink
kõrged pärnad ja tammed
avaneva taeva poole
metsheina kasvanud lagendik
Miks kõik on nii seisev?
Ma ei julgenud liialt mõelda
See päev ajab mind hingepõhjani segadusse
Olen veel elus
mul on mälu
endiselt ei saa ma aru ajast,
mis viib meid
teineteisest nii kaugele
liiga kaugele
Soome keelest tõlkinud Kai Aareleid
Viron runokartta 2020
Kävelin kotiin Härjapean kautta
metalliaitaan sidottu morsiamen huntu
minun kanssani lepattaa
Lumi on sulanut
pian koittaa kevät
Kotona hukutan itseni
pesuveteen
pesen kaiken pois
Valo tule luokseni
hiivi ja halaa minua
Pesen pois jälkesi ovestani
ikkunoista lattioista
Itken
itken sinut pois
Kaikki nimeni, Kulttuurivihkot, 2019
Kõndisin Härjapead mööda kodu poole
raudaia külge seotud pruudiloor
laperdab minuga kaasa
Lumi on sulanud
varsti tärkab kevad
Kodus kastan end ülepea vette
pesen kõik maha
Valgus, tule hiilides lähemale
emba mind
Pesen maha su jäljed oma ukselt
akendelt põrandalt
Nutan
nutan sind minema
Soome keelest tõlkinud Kai Aareleid
Viron runokartta 2020
Heinakadulla
kolmantena päivänä elokuuta
Löysin sinut
jumalan piilottaman
jumalalta piilotetun
keskellä suloisinta kesää
me löysimme
toisemme
Sydämessäni tuhannet nuput aukesivat
linnut kujertelivat käsivarsillani
vanhat tammet pesiytyivät toisiinsa.
Kaikki nimeni, Kulttuurivihkot, 2019
Heina tänaval
augusti kolmandal päeval
Leidsin sind
jumal oli su ära peitnud
jumala eest oli sind ära peidetud
keset imelist suve
me leidsime
teineteist
Mu südames avanesid tuhanded õienupud
linnud sädistasid mu käsivartel
vanad tammed haardusid teineteise külge.
Soome keelest tõlkinud Kai Aareleid
Viron runokartta 2020
Koko kaupunki on vajonnut
uneen.
Teletornissa aaveita,
katsovat merelle päin,
käsi kädessä
Lai-kadulla seisoo iltahämärässä kaksi.
Toinen näyttää itkevän.
Älä itke, Maria.
Älä itke, Maria.
Tulin herättämään sinut kuolleista.
Yöt ovat kosteat ja kylmät
Padan portit ovat kiinni.
Mukulakivillä askeleet seisahtaneet aikaan.
Hotellihuoneesi ikkuna on romahtanut.
Liivalaian liikenne ulisee aamuvarhaisella kanssani.
Haluaisin ohjata autoni kohti tolppaa,
haluaisin viimeisen hetkeni koittavan.
Olen sekaisin ikävästä!
Kaikki nimeni, Kulttuurivihkot, 2019
Kogu linn on vajunud
unne.
Kummitused teletornis
vaatavad käsikäes
merele
Laial tänaval seisavad õhtuhämaras kaks.
Üks paistab nutvat.
Ära nuta, Maria.
Ära nuta, Maria.
Tulin sind surnuist üles äratama.
Ööd on rõsked ja külmad
Pada väravad on kinni.
Sammud munakividel ajas peatunud.
Su hotellitoa aken on eest varisenud.
Liivalaia liiklus ulub varahommikul koos minuga.
Tahaksin tüürida auto vastu posti,
tahaksin, et koidaks mu viimne tund.
Olen igatsusest pöörane!
Soome keelest tõlkinud Kai Aareleid
Viron runokartta 2020
TÄMÄ MAA
Maa on nyt muuttanut minut kaltaisekseen.
olen pukenut päälleni virttyneen punaisen villapaidan.
Syksy on tullut
koko kevään ja kesän sodan jälkeen.
Olen tehty tämän maan muotoon,
sen korkeataivaisten niittyjen muotoon,
siihen hiljaisuuteen, mikä laskeutuu taivaasta.
Olen imenyt tämän kalkin suoniini,
sen rapautuvat äkkijyrkät kalliorannat,
äärimmäisen kohtisuoran tuulen hiuksiini.
Sieraimissani vanhojen talojen kivijalkojen tuoksut,
villiintyneet pöheiköt, joihin kukaan ei ole astunut ihmisikään,
joista löydän kauniita lasipulloja, metallivanteita ja ketjuja,
läikän kuivunutta mustaa öljyä.
(omistettu runoilija Jaan Kaplinskille)
Tämän maan pidot, Kulttuurivihkot, 2017
SEE MAA
Maa on teinud mind endasuguseks.
olen pannud selga kärtspunase kampsuni.
Sügis on tulnud
pärast terve kevade ja suve kestnud sõda.
Olen vormitud selle maa jaoks,
siinsete kõrge taevaga heinamaade jaoks,
taevast langeva vaikuse jaoks.
Olen imenud oma soontesse siinse lubja,
murenevad järsud kaljurannad,
juustesse puhuva sõgeda vastutuule.
Mu sõõrmetes vanade majade alusmüüride lõhnad,
metsistunud võpsikud, kuhu kellegi jalg ei ole astunud terve inimpõlve,
kust leian ilusaid klaaspudeleid, rauast rattavitsu ja kette,
laigu kuivanud musta õli.
(pühendatud luuletaja Jaan Kaplinskile)
Soome keelest tõlkinud Kai Aareleid
Viron runokartta 2020