saapuessani Tallinnaan minusta tuntuu
kuin tulisin vankilaan
huvittavaa vai
rakas kotikaupunki
tornien ja sumun yllä vähän aurinkoa
katariinan laiturin hahmo näkyy jo
laiva liikkuu rauhallisesti ja sulavasti
olen komentosillan alla hytissä
juon cappucinoa ja itken
koska minusta tuntuu
kuin tulisin vankilaan
kun tulen tallinnaan
uloskäynti on kuudennelta kannelta
sinä ajat edeltä hiljalleen
kuin et minua tuntisikaan niin kuin aina
tallinna saa meistä esiin huonoimmat puolet
me huudetaan pari tuntia niin kuin aina
ja minä itken ja tuntuu
kuin tulisin vankilaan
jossa on suuria kauppoja ja
leveitä suoria katuja ja sellaisia
ihmisiä jotka ehkä ovat tunteneet
minut vuosia vaikka ehkä
eivät ole minua koskaan nähneet mutta
heillä on mielikuva
heillä on päällimmäisenä oma mielikuvansa
nuo ihmiset tulevat satamaan meitä vastaan
näetkö miten ystävällistä heiltä
heittävät kivillä silmän päästä
tunkevat pussin päähän ja
raahaavat siihen vankilaan
johon tunnen yhä uudelleen joutuvani
kun katariinan laituri jää taakse
ja tallinna tarttuu meihin
niin tiukasti että hetkeen ei saa henkeä
ja alkaa vähän pelotaa
ja taas tekisi mieli juosta pois
mutta joka puolella on edessä joku mielikuva
joku ihminen tai joku sellainen hetki
joka muistuttaa jatkuvasti mieleen että
ihan sama mitä teet niin kuitenkin pitää
koko elämän ajan palata tallinnaan
Suomennos Hanna Pippuri
8+8 II Eesti ja Soome luulet. Suomalaista ja virolaista runoutta. NyNorden 2015. Toim. Eeva Park.
halusin lopettaa juomisen
piirtää paperille
ristin tai rinkulan
tikku-ukon
ja jättää sinut
ja muuttaa suomeen
pestautua tiskaajaksi
kaljabaariin sataman lähelle
niin että käteni
tuoksuisivat koko ajan
tiskaamiselta
ja minulla olisi pieni yksiö
merimiehenkadulla
joisin siellä kahvia
laktoosittoman maidon kanssa
iltapäivisin ennen työvuoroa
opettelisin pikkuhiljaa
leevien levyltä
suomea
ja polttaisin töiden jälkeen
baarin takaportailla
roskalaatikoiden vieressä
pari tupakkaa
tuijottaisin mustalle merelle
melkein kuulisin
miten sinä lahden toisella puolella
linnahallin katolla
kiroat minut alimpaan helvettiin
kaikilla komeilla
kaksitavuisilla kirosanoilla
siinäpä soma haave
ajattelin ja käänsin
sängyssä kylkeä unettomana
niin että likistyit
seinän ja minun väliin
ja näit loppuyön
painajaisia siitä
miten jäät hissiin jumiin
happi loppuu hissukseen
pissahätä piinaa
ikuisesti
ikuisesti
ikuisesti
Suomennos Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019
tahtsin joomise maha jätta
joonistada paberi peale
risti või ringi
kriipsujuku
ja sind maha jätta
ja soome kolida
hakata seal nõudepesijaks
õllebaaris sadama lähistel
nii et minu käed
lõhnaksid kogu aeg
nõude pesemise järgi
ja mul oleks väike kööktuba
merimiehenkatul
kus ma jooksin kohvi
laktoosivaba piimaga
igal pärastlõunal enne tööd
õpiksin vaikselt
leevi and the leavingsi plaadi pealt
soome keel
ja suitsetaksin peale tööd
baari tagatrepil
prügikastide kõrval
paar sigaretti
peaksin musta merd silmas
peaaegu et kuuleksin
kuidas sa teisel pool lahte
linnahalli katusel
mind maapõhja nead
kõigi kaunite
neljatäheliste sõnadega
ilus unistus eksole
mõtlesin ja keerasin
voodis unetult külge
nii et sina liiga seina
ja minu vahele vajusid
ja nägid terve ülejäänud öö
õudusunenägusid sellest
kuidas sa liftis kinni istud
õhk vaikselt otsa saab
pissihäda tahab ära tappa
igavesti
igavesti
Igavesti
Atlas, Ji, 2009
joka perhanan yö
koko tartto
kannat katossa
perseet olalla ja yhtä juhlaa
pitäisi päästä
keskelle annensiltaa
juomaan viimeinen huikka
jääkylmää kuoharia
ja sitten laulaen singota
tyhjä pullo jokeen
tanssia alasti
täydenkuun valossa
henkilökohtainen tragediani
on ettei koskaan ole
kuoharia mukana
enkä koskaan ole annensillalla
niin surullista
koskaan ei ole jääkylmää
eikä täyskuuta
joka perhanan yö
niin perhanan surullista
Suomennos Varja Arola ja Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019
iga pagana öö
terve tartu
on turjal ja
taevas ja perse ja pidu
oleks vaja keset
annesilda juua
viimane lonks
jääkülmast šampusest
ja siis tühi pudel
lauluga jõkke virutada
alasti ümber täiskuu
tantsu lüüa
minu isiklik draama
kunagi pole
šampust kaasas
kunagi pole annesillal
väga kurb
kunagi pole jääkülm
või täiskuu
iga pagana öö
väga pagana kurb
Atlas, Ji 2009
kävimme hautajaisissa
pikku vanemuisessa
lauantaina
maaliskuussa
kaikki olivat yhtä kalpeita
surijat
narikkatädit
sen jälkeen kevät tuntui
entistä kylmemmältä
istuimme rasputinissa
kävimme sateessa
tupakalla
yöllä tanssimme
kastani-katua
päästä päähän
tuntikausia
niin kai
lauloimme vanhoja
venäläisiä lauluja
vainajan muistolle kai
kaikki kuvat
olivat kirkkaita
lumen sulaminen
jalkojen kastuminen
kummitustalot katujen varsilla
sitten nukuin
yhden mustatukkaisen miehen
olohuoneen lattialla
ei ollut muutakaan paikkaa
viereisessä huoneessa olivat
isovanhemmat
piti puhua kuiskaamalla
aamulla tuli
miehen vihainen vaimo kotiin
jätin ne tappelemaan
ja lähdin lampsimaan
surupuvussa
varhaisen kaupungin halki
pikku vanemuisen ohi
kaikki hautajaiset ovat
niin yksinkertaisia
niin kuvallisia
kaikki kuvat
aamu suru turvonneet silmät
tai jotain sinne päin
kahvimaito ja
pirogovin kunkku
koko elämäsi
olet itsesi parodia
koko vuorokauden sillä rajalla
kaikilla rajoilla
kummallakin puolella
kaikki mahdollisuudet
ulottuvuudet
kaikki eimitkään
Suomennos Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019
käisime matustel
väikeses vanemuises
laupäeval
märtsikuus
kõik olid näost valged
kõik leinajad
kõik karderoobitädid
pärast tundus kevad
poole külmem
istusime rasputinis
tegime vihma käes
suitsu
öösel tantsisime
kastani tänaval
üest otsast teise
mitu tundi
laulsime vanu
vene laule
ei tea kas mälesuseks
küllap
kõik pildid
olid väga selged
kuidas lumi sulas
kuidas mu jalad märjad olid
tondilossid tänava ääres
pärast magasin
ühe mustapäise mehe
elutoa põrandal
mujale ei olnud minna
teises toas olid
vanavanemad
rääkima pidi sosinal
hommikul tuli
tema kuri naine koju
jätsin nad kaklema
ja kõndisin minema
leinariietes
läbi varase linna
väiksest vanemuisest mööda
kõik matused on
väga lihtsad
väga piltlikud
kõik pildid
hommik lein rasked silmad
või midagi sellesarnast
kohvipiim ja
pirogovi kunn
terve elu oled
iseenda paroodia
terve ööpäev piiri peal
kõigi piiride
mõlema pool
kõik võimalikud
dimensioonid
kõik mittemidagid
Atlas, Ji, 2009
matkalla yöllä telliskivestä kotiin
uber-kuski ei sano mitään luojan kiitos
puhuminen ihan oikeasti uuvuttaa
jos pitää koko ajan puhua
kaupungin toisesta päästä toiseen kuluu
parisenkymmentä minuuttia
huoltoasemien valot
liukuvat ohi kuin ufot
bensa maksaa pian puolitoista euroa
missä tahansa isossa kaupungissa se olisi pikkujuttu
mutta me virossa ollaan pieniä
meillä on pienet talot ja pienet haaveet
toivomme vain ettei tarvitse
istua lauantain viimeisiä tunteja toimistossa
ruutujen edessä tyyliin ei ei laita se pätkä ensin
ja vasta puolesta välistä musiikkia
meidän ei tarvitse koko ajan varoa tuntemattomia
en tunne ketään kenelle olisi tapahtunut mitään
minua ei terrorisoida eikä miehitetä
minun elämään kuuluvat dagö’n puistokonsertit
ja omenien kerääminen takapihalta
harvoin laitan mitään lukkoon
tai pelkään vieraita
kristiine-keskus ja sõpruse-puistokatu
sitten tammsaaren risteyksen mäkkäri
ja lapsuudenkoti
vielä mäkeä ylös ja alkavat puutarhat
kaupunki on niin tuttu että voisin kuvailla
jokaisen talon silmät kiinni
pimeässäkin
katsomattakin
kiireessäkin, silloin kun odotat jo
ei ole sinun syy että olen aina töissä
ei ole sinun syy että pidän puhelinta aina päällä
ja sinä olet kuitenkin aina se joka odottaa
minä tulen ja sinä odotat
ja kaupunki pitää meitä vaieten otteessaan
avaten ohi liukuvien kortteleiden risteyksiä
katutolppa kerrallaan
kuin lippaita
Suomennos Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019
sõidan öösel telliskivist koju
uberijuht ei ütle midagi jumal tänatud
rääkimine on tõepoolest väga kurnav
kui sa pead kogu aeg rääkima
ühest linna otsast teise kulub umbes
kakskümmend minutit
bensiinijaamade tuled
mööduvad pimeduses nagu ufod
kütus maksab varsti poolteist eurot
igas suures linnas see oleks köömes
aga meie oleme eestis väiksed
meil on väiksed majad ja väiksed unistused
tahaksime lihtsalt et ei peaks
laupäeva viimaseid tunde kontoris istuma
monitoride ees et ei ei ei pane see stseen enne
ja alles poole pealt muusika
me ei pea muretsema liiga palju tundmatu pärast
ma ei tunne kedagi kellega oleks midagi juhtunud
mind ei terroriseerita ega okupeerita
minu ellu kuuluvad dagö kontserdid pargis
ja õunte korjamine tagaaias
ma harva lukustan midagi
ja kardan võõraid
kristiine keskus ja sõpruse puiestee
siis tammsaare rist mäki
ja mu lapsepõlvekoduga
mäest veel üles ja algavad aiad
linn on nii tuttav et võiksin iga maja
kirjeldada silmad kinni
ka siis kui on pime
ka siis kui ma ei vaata
ka siis kui on kiire sest sa juba ootad
sa ei ole süüdi et ma pean alati tööl olema
sa ei ole süüdi et mul on alati telefon sees
ja ometi oled sina ikka see kes ootab
mina tulen ja sina ootad
ja linn hoiab meist vaikides kinni
avades mööduvate kvartalite ristmikke
tänavapostide kaupa
meie jaoks ühe laeka teise järel
Kaks punkt null, Teede Tekst 2018
mun toimiston ikkunasta
näkyy sun toimiston ikkuna
se on pimeänä
sano käytkö sä täällä töissä
vai pelkästään nukkumassa
niin kuin jotkut
näitkö että meidän taloon
on tullut uusi ruokala
gulassia neljällä eurolla
nyt ei tarvitse lähteä minnekään
meillä on kahviakin
ja sokerittomia energiajuomia
mites muuten
meillä on vesiautomaatti
meillä on nopea netti
tosin telian miehen piti
käydä parikin kertaa
eikä sähkömies puhu
viroa
mun toimiston ikkunasta näkyy
puita ja meri täältä vielä näen ne
harvemmin oikeassa elämässä
muistatko oikean elämän
somessa vielä kirjoitat siitä
parkkipaikalla on lähettiauto
muttei sun autoa
ei sun autoa
hei sano teetkö sä uraa
koska jollet tee
niin missä sä sitten olet
missä sä olet
kuka sä olet
jollet tee uraa niin
kuka sä ylipäätään olet
Suomennos Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019
mu kontoriaknast paistab
su kontoriaken
see on pime
ütle kas sa tööd teed
või käid siin ainult magamas
nagu mõni
kas sa nägid et meie majas
on nüüd uus söökla
neljaeurise guljašiga
nüüd ei peagi siit lahkuma
meil on kohvi ka
ja suhkruvaba energiajooki
sest kuidas muidu
meil on saku läte
meil on kiire internet
kuigi teliamees pidi
kaks korda käima
ja elektrik ei räägi
eesti keelt
mu kontoriaknast paistavad
puud ja meri siit veel näen neid
päris elus harva
päris elu mäletad
feissis veel kirjutad sellest
parklas on DPD buss
aga sinu autot pole
sinu autot pole
ütle kas sa teed ikka karjääri
kui sa karjääri ei tee
siis kus sa oled
kus sa oled
kes sa oled
kui sa karjääri ei tee siis
kes sa üldse oled
Kaks punkt null, Teede Tekst 2018
rakas ystäväni kirjoitti kerran vikerkaar-lehdessä
että äännän venäjää
kuin suomalainen
äiti jaksaa aina huomauttaa
että kiroilen kuin äijä
vittu saatana saatana vittu
joku vieras tyttö sanoi
että näytän siltä kuin
pärjäisin missä vain
kulunut takki ja kuulokkeet
muhkea punainen huivi
ja täytyyhän sitä pärjätä
kerran löin veljeltä nenän verille
veli sanoi että lyön kuin nainen
kipeästi ja ohi
kaikki aina tietää musta kaiken
kaikki oikeat vastaukset
välillä tulee mieleen kun
yksi tuttu hyypiö soitti kerran
sanoi että on pulassa ja pyysi apuun
kaavin kasaan viimeiset rovot
otin viinadrinksuhuuruissani
mustamäeltä marjan kaupan edestä taksin
ja kiisin tapahtumapaikalle
kaveri kyyhötti parin talon päässä kotoa
yhden auton takana
pitkä takki kuraisella asvaltilla
pää painuksissa surkeaakin surkeammin
vein sen kotiin annoin
yrttiteetä ilman sokeria
kuuntelin uskoin nyökyttelin
sitten se nukahti sänkyyni
sanoi unen läpi että mä olen aina
ollut ainoa joka on sen puolella
päätin muitta mutkitta olla jatkossakin
neljä kuukautta myöhemmin
se tunnusti
että olin aina ollut ainoa
jota sai syyttää kaikesta
ihan kaikesta
ja mikäs siinä sitten
niin se menee
täytyy vaan pärjätä
kuin suomalainen
kuin nainen
vittu saatana saatana vittu
täytyy pärjätä
Suomennos Viron runokartta 2019
kallis sõber kirjutas kord vikerkaares
et ma hääldan vene keelt
nagu soomlane
mu ema ei väsi kordamast
et ropendan nagu vana mees
putsi türa türa putsi
mingi võõras tüdruk arvas
et näen välja nagu saaksin
kõigega hakkama maailmas
kulunud jope ja kõrvaklapid
hiiglaslik punane sall
ja eks tulebki saada
vennal lõin ükskord nina veriseks
vend ütleb et ma löön nagu naine
valusalt ja mööda
kõik teavad must alati kõike
kõiki õigeid vastuseid
vahel tuleb meelde kuidas
uks tuttav vari helistas kord
et ta on hädas et ma appi tuleks
korjasin viimased rahad kokku
püüdsin viinakokteilihäguse peaga
mustamäelt marja poe eest takso
ja kihutasin sündmuskohale
ta kükitas kodust kaks maja eemal
uhe auto taga varjus
pikk mantel vastu porist asfalti
pea maas armetumast armetum
viisin ta koju andsin
ilma suhkruta pärnaõieteed
kuulasin uskusin nõustusin
pärast magas ta mu voodis
ütles läbi une et ma olen alati
olnud ainus kes tema poolt on
otsustasin ükshäälselt edaspidigi olla
neli kuud hiljem
tunnistas ta üles
et ma olin alati ainus
keda kõiges süüdistada sai
kõiges
ja mis siis ikka
nii ta läheb
ikka pidi hakkama saama
nagu soomlane
nagu naine
putsi türa türa putsi
eks tulebki saada
Atlas, Ji, 2009
kolme koivua talon edessä
tuovat onnea
niin kai sitä sanotaan
meillä oli talon edessä kolme koivua
kun olin lapsi
mummo tuijotti niitä elementtitalon ikkunasta
keväästä syksyyn ja syksystä kevääseen
ja taisi sanoa jotain sinnepäin
että elämässä on oltava
jotain pysyvää
jotain mitä odottaa
että missä se minun onneni on
nyt on minullakin kolme koivua
talon edessä yksi joka ikkunalle
mummoa ei enää ole
ja onnesta en tiedä
mutta uskon
etteivät ne koivut jotka meillä
virolaisilla on pihoilla
ole siellä sattumalta
kun oli kevät tai syksy
mummo ihmetteli
miksi yksi meidän kolmesta koivusta
sai keväällä lehdet ennen muita
ja syksyllä kullankellan
talvella se oli ensimmäisenä paljas
kun toiset vielä heiluivat urheina tuulessa
varmaan jotkut ihmisetkin ovat
sillä tavoin aina askelen edellä
eikä se aina välttämättä ole siunaus
miltähän mummosta tuntui
siellä elementtitalon ikkunassa
kun ei ollut muuta katsottavaa kuin koivut
eikä voinut kuin uskoa hyvään onneen
hän oli ollut ison talon emäntä
koko kylän suurimman
kunnes kaikki katosi sinne
minne se meillä kaikilla silloin katosi
ison pahan karhun tyhjään vatsaan
enkä saa koskaan tietää
kun kerran en kysynyt ajoissa
miltä se tuntui
ehkä hän kertoi koivuille
niille on varmaan aina kerrottu
kaikkea mitä toiset eivät hoksaa kysyä
kaikkea mitä tapahtuu
miten kaikki menee
ja mitä siitä lopulta tulee
Suomennos Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019
kolm kaske on hea õnn
kui nad sul maja ees on
nii vist ikka öeldakse
meil oli kolm kaske maja ees
kui ma olin laps paneelmajas
vaatas mamma neid aknast
kevadest sügisesse ja sügisest kevadesse
ja ikka ütles vist selle kohta
et elus peab olema asju
millele toetuda
mille käest oodata
et kus siis on mu õnn
mul on nüüd jälle kolm kaske
maja ees igale aknale üks
mammat ei ole enam
õnne kohta ma ei tea
aga ma usun sellesse
et kõik need kased mis meil
eestlastel on hoovide peal
ega nad seal niisama ole
siis kui kevad või sügis oli
ütles mamma et tema ikka imestab
miks meie kolmest kasest üks
on teistest ees kevadel lehtedega
sügisel kullakollasega
talvel on esimesena paljas
kui teised veel vapralt tuules laperdavad
mõni inimene on vist ka
niimoodi alati teistest enda ümber ees
ja võib-olla see polegi alati õnnistus
mis tunne tal olema pidi
seal paneelmaja akna peal kui
muud ei olnud vaadata peale kaskede
ja loota hea õnne peale
ise oli enne suure talu perenaine
terve küla kõige suurema
kuni kõik läks sinna kuhu ta ikka
meil kõigil tookord läks
suure kurja karu tühja kõhtu
ma ei hakka seda kunagi teadma
sest ma ei küsinud õigel ajal
mis tunne see oli
võib-olla ta kaskedele rääkis
neile vist on alati ikka välja räägitud
seda mida teised küsida ei tea
sellest mis ikka elus juhtub
kuidas kõik läheb
ja mis kõik lõpuks välja tuleb
Kaks punkt null, Teede Tekst 2018