Igor Kotjuh

Kuva: Dmitri Kotjuh
Kuva: Dmitri Kotjuh

Omituista miten tämä tai tuo ilmiö
saa äkisti poliittisen vivahteen
niin kuin näyttäisi no virolaiset no virossa
mutta voiko siitä puhua no ja mitä
oli 1600-luku kun venäläiset vanhauskoiset
asettuivat viroon peipsijärven seuduille
oli 1800-luku kun viron maarahvas
alkoi nimittää itseään eestiläisiksi
oli vuosi 1918 kun viro voitti venäjän
ja julisti itsenäisyyden
oli vuosi 1940 kun viro liitettiin neuvostoihin
ja tasavallasta tuli osa imperiumia
oli vuosi 1991 kun neuvostot palauttivat virolle
sen jo kerran hankkiman itsenäisyyden
oli vuosi 2007 kun neuvostomuistomerkki
siirrettiin tallinnassa keskustasta laitakaupungille
historia ei tunne konditionaalia
historia kaihtaa abstrakteja käsitteitä
poliittisten keskustelujen ylilämpö tympii minua
en innostu pikaistuksissa esitetyistä asiantuntijalausunnoista
taistelua historian kentällä käy kollektiivinen peluri
ja siinä juuri piilee jekku
minun oma historiani solmiutuu heti kummankin
puolen paradigmaan – viron ja venäjän
synnyin ja olen jo 30 vuotta elänyt virossa
jota pidän ainoana isänmaanani
samalla ajattelen ja puhun venäjäksi
joka on äidinkieleni
synnyinmaan ja äidinkielen välillä
valitsen neutraliteetin

Suomennos Jukka Mallinen
Nippernaati, Viro-instituutti 2015, toim. Sanna Immanen

30. MARRASKUUTA

– mitä sä opiskelit yliopistossa?
– … (musiikki lujalla, ei kuulu)
– mitä töitä sä olet tehnyt?
– … (musiikki lujalla, ei kuulu)
– mitä sä nyt teet?
– mmm… sanotaan vaikka, että nautin elämästä.

nainen kysyy, mies vastaa, munalikööriä, molemmat noin 60-vuotiaita

Suomennos Jukka Mallinen
Nippernaati, Viro-instituutti 2015, toim. Sanna Immanen

30. NOVEMBER

– mida sa ülikoolis õppisid?
– … (muusika mängib kõvasti, ei saa aru)
– kus sa töötanud oled?
– … (muusika mängib kõvasti, ei saa aru)
– millega sa praegu tegeled?
– mmm… võiks öelda, naudin elu.

naine küsib, mees vastab, munaliköör, mõlemad umbes 60-aastased

Vene keelest tõlkinud Aare Pilv
Loomulikult eriline lugu, Tuum 2017

pyörin yöllä alatskivin seudulla etsimässä autoon bensaa. piti ajaa takaisin tarttoon päin ‒ rupsista juhan liivin museon ohi, koosasta liivin viimeisen asuinpaikan ohi, aoveren tietä. illalla luin liivin elämästä liivin museossa, hänen retkistään runoudessa, kävellen, näyissä. päivällä mietin liivin runoutta ‒ että sen sointi syntyy l-äänteestä, se muistuttaa laulua, ja luonto versoo sen joka sanasta.

Suomennos Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019

öösel ekslesin alatskivi kandis, otsides autole kütust. ei leidnud. pidin sõitma tagasi – mööda liivi muuseumist rupsil, mööda viimasest elukohast koosal, mööda aovere teed tartu poole. õhtul lugesin liivi elulugu liivi muuseumis, ta rännakutest luules, jala, nägemustes. päeval mõtlesin liivi luulele – et selle kõla määrab l-häälik, et selles on laulu algeid, et see on läbi imbunud loodusest

Vene keelest tõlkinud Aare Pilv
Loomulikult eriline lugu, Tuum 2017

2. HEINÄKUUTA

tallinnassa on menossa nuorten laulu- ja tanssijuhlat. tuhannet koululaiset tanssivat kalevin stadionilla. kymmenet tuhannet laulavat laulukentällä. kansanasuja, säteileviä hymyjä. äitejä ja isiä ottamassa selfieitä juhlahumussa ja jakamassa niitä somessa: löydä kuvasta lapsesi. samaan aikaan yksi tuttuni esittää uuden tavan mitata vapautta: miten kauas ulkona pitää mennä, että voi vähintään tunnin ajan lukea kirjaa kovaan ääneen kenenkään keskeyttämättä. Itse tunnen sekä laulujuhlien riemun että pakottavan halun vetäytyä luontoon. ne täydentävät toisiaan, eivät ole mahdollisia ilman toisiaan. yhden maan kaksi puolta.

Suomentanut Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019

2. JUULI

tallinnas toimub noorte laulu- ja tantsupidu. tuhanded kooliõpilased tantsivad keskstaadionil. kümned tuhanded laulavad lauluväljakul. rahvariided, säravad näod. lapsevanemad teevad selfie’sid peo taustal ja riputavad fotosid sotsiaalvõrgustikku: leia siit oma laps. samal ajal pakub üks hea tuttav välja ühe viisi mõõta vabadust: kui kaugel asub koht vabas õhus, kus saaks vähemalt tund aega valjusti raamatut lugeda ja keegi ei häiriks sind. mulle on lähedane laulupidude rõõm ja terav soov eralduda loodusesse. üks täiendab teist, üks on mõeldamatu teiseta. ühe maa kaks poolust.

Vene keelest tõlkinud Aare Pilv
Loomulikult eriline lugu, Tuum 2017

21. JOULUKUUTA

menossa kirjallisuusfestareiden toimikunnan kokoukseen ‒ viereisellä kaistalla ajelee armeijan vekotin tykkeineen. uusi hallitus on luvannut tarttua vähemmistön ongelmiin ‒ somessa joku valittaa, että on saanut kaupassa ilmaisen vähemmistökielisen kalenterin. en halua hyökätä enkä puolustaa itseäni, en olla ulkopolitiikan panttivanki enkä sisäpolitiikan väline. haluan vain elää, jollei se ole liikaa pyydetty

Suomentanut Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019

21. DETSEMBER

sõidad kirjandusfestivali korraldustoimkonna koosolekule ‒ kõrvalrajal sõidab kahuriga sõjaväeseadeldis. uus valitsus lubab tegeleda vähemuste probleemidega ‒ sotsiaalmeedias keegi kaebab, et talle kingiti kaupluses vähemuse keeles kalender. ma ei taha rünnata ega end kaitsta, olla välispoliitika pantvang ega sisepoliitika vahend. ma tahan lihtsalt elada, kui ma võin midagi paluda

Vene keelest tõlkinud Aare Pilv
Loomulikult eriline lugu, Tuum 2017

se outo tunne, kun istut tuoliin, otat lasit silmiltä ja parturi käskee pitämään päätä suorassa, näet peilistä sumean hahmosi, minkä jälkeen kuva hajoaa palasiksi kuin olisi vain raskaita savurenkaita, sitten pelkkää suttua ‒ siinä vaiheessa on valittava, yritätkö tarkentaa katsetta jolloin joudut siristelemään ja näytät koomiselta, vai suljetko silmät mikä on epäkohteliasta, vai katsotko pinnistelemättä ilmaa itsesi ja peilin välissä, räpyttelet ripsiäsi kuin vasikka ja annat lapsuusmuistojen tulvia mieleen, yleensä valitset viimeisen vaihtoehdon, unohdut siihen, kunnes jostain läheltäsi kuuluu: valmista tuli, mitäs sanot? laitat lasit silmille ja, ennen kuin ehdit vilkaista peiliin, vastaat: tosi hyvä, kiitos!

Suomennos Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019

see veider tunne, kui istud tugitooli, võtad eest prillid ja juuksur palub sul pea otse hoida, su silmad näevad peeglist su ähmast siluetti, peale mida laguneb pilt tükkideks, otsekui rasked suitsurõngad, ja selle asemele ilmub mingi lödi, edasi peab valima ‒ kas vaadata peeglisse pingsamalt, selleks tuleb silmi kissitada, mis teeb su naljakaks, või sulgeda silmad, mis teeb su ebaviisakaks, või siis vaadata ilma pingutamata õhku peegli ja enda vahel, pilgutades ripsmeid nagu vasikas, möödaminnes meenutada mingeid lapsepõlvestseene, tavaliselt valid kolmanda variandi, lähed sellesse ära, kuni kuuled kuskilt enda kohalt: valmis, kuidas meeldib? sa paned prillid ette ja, jõudmata end vaadata, ütled: väga hea, aitäh!

Vene keelest tõlkinud Aare Pilv
Loomulikult eriline lugu, Tuum 2017

voit elää omenapuiden ja herneiden keskellä, lumen ja polttopuiden keskellä, kumppareissa ja toppatakeissa, ja heilahtaa yhtäkkiä kahden tuhannen kilometrin päähän kukkivaan kaupunkiin enkelten koristamille kaduille, performance’eihin, ravintola-aukioille, taivaita hipovaan hotelliin ja casual-pukuun; istua lobbyssa cappucinolla ja ripotella vaahtoon sokeria paperiputkilosta; katsoa miten rakeet poraavat vähitellen maitovaahtoon reiän ja makea keko uppoaa pohjaan; ja vajota uneen

Suomennos Heidi Iivari ja Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019

elada õunapuude ja herneste keskel, lume ja küttepuude keskel, kalosside ja puhvaikade vahel ning järsku kanduda kahe tuhande kilomeetri kaugusele õitsvasse linna ja inglikestega tänavatele, performance’idega saalidesse ja restoranidega väljakuile, taevani ulatuvasse hotelli ja casual-ülikonda; istuda lobby’s cappucino-tassi taga ja raputada pabertorukesest suhkrut paksu vahu peale; vaadata, kuidas terakesed vähekesehaaval uuristavad piimakirmesse murrukoha, pärast mida vajub magus mäeke põhja; nõnda varised unne

Vene keelest tõlkinud Aare Pilv
Loomulikult eriline lugu, Tuum 2017

16. MAALISKUUTA

– täällä on ihana kevät, kirjoittaa tuttu lyonista.
– täällä on ihana kevät, kirjoittaa ystävä lontoosta.
– ihana kevät täällä, huudahtaa entinen kollega portosta. Ja lempirunoilija lisää:
– näin toissa päivänä tervapääskyjä, ja tänä aamuna pääskysiä täällä syrakusassa. kevät lähestyy ja linnut liikkuvat pikkuhiljaa pohjoiseen päin, meidän luokse.

maaliskuun puoliväli, pihassa lunta.
porukka on lentänyt virosta kuka minnekin. meidän kollikissa se vain kulkee eestaas ikkunalaudalla ja kuuntelee hiljaisuutta. missä ovat tervapääskyt, missä pääskyset, joko ovat ehtineet perille?

Suomentanut Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2019

16. MÄRTS

– siin on nii imeline kevad, kirjutab tuttav lyonist.
– siin on nii imeline kevad, kirjutar sõbratar londonist.
– siin on nii imeline kevad, hüüatab endine kolleeg portost. Ja lemmikluuletaja lisab:
– üleeile nägin piiritajaid, aga täna hommikul pääsukesi siin siracusas. kevad läheneb ja linnud liiguvad tasapisi põhja poole, meie juurde.

märtsi keskpaik, akna taga on lumi. eestimaalased on laiali lennanud kes kuhu. aga minu kass, mu kõuts, käib mööda aknalauda ja kuulatab vaikust. kuidas on piiritajatega, kuidas pääsukestega, kas on juba kohale jõudnud?

Vene keelest tõlkinud Aare Pilv
Loomulikult eriline lugu, Tuum 2017

Begin typing your search term above and press enter to search. Press ESC to cancel.

Takaisin ylös