Päästyämme perille aina Latvian maailman loppuun
Vidzemeen
lähdimme seuraamaan valkeaa jättilaisnaista valkeaan metsään
jossa valkeilla koivunkannoilla hyrisi valkeita siitakesieniä
niiden valossa luimme valkeuden rukouksen – balts, balts, baltaks –
ja yö pysähtyi,
kun lauloimme latvialaisen laulun
kaikki valkeni ja kirkastui
kuin valkea sade joka satoi
heräämisen vaivaamme.
Suomentanut Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2023
Alkuperäinen runo on kirjoitettu Runoajelu-kiertueella 2008
Jõudes Lätimaa maailma lõppu
Vidzemesse
läksime valge hiidnaise kannul valgesse metsa
kus ümisesid valgetel kasetüvedel valged shiitake seened
nende valgel me lugesimegi valguse palvet – balts, balts, baltaks –
ja öö jäi seisma,
kui laulsime läti laulu
sai kõik selgeks ja puhtaks
nagu valge vihm mis sadas
meie ärkamisevaeva.
Luulesõidu esinemistuuril 2008
Herneet on pantu likoon.
Huomenna on Latvian juhlapäivä.
Ovat kuulemma toisenlaisia herneitä, toisenlaisesta maasta,
vaikka kantta raottaessa näyttävät samoilta
nyt vielä kuivilta ja ryppyisiltä,
mutta ne paisuvat siinä missä tututkin herneet,
saavat sileän, kiiltävän pinnan
ennen kuin poksahtavat juhlallisesti hampaissa
poks ja narskis.
Suomentanut Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2023
Herned on likku pandud.
Homme on Läti püha.
Olevat hoopis teistsugused herned, teistsuguselt maalt,
aga kaant kergitades on ikka täpselt samad
veel kipras ja kuivad,
aga nad paisuvad, just nii nagu meie omadki,
muutuvad siledaks ja hakkavad läikima
enne, kui hamba all pidulikult katki plõksatavad
pliks-plõks.
Käsmus 2022
ELIZABETES IELALLA
Kukaan muu ei kanna asuaan niin kuin latvialainen nainen
joka tulee vastaan Riiassa, Elizabetes ielalla
oli sitten halpista tai kallista,
hameenhelman heilahdus lumoaa ajattomuudellaan,
vaikka olisi jo ikääkin,
vaikkei olisi kaunotar,
on hän silti kauniimpaakin kauniimpi
ohittaessaan minut suorin askelin
olisinpa latviatar.
Suomentanut Anniina Ljokkoi
Viron runokartta 2023
ELIZABETES IELAL
Mitte keegi ei kanna kleiti nii nagu need naised
kes kõnnivad sulle vastu Riias, Elizabetes ielal
olgu nad sitsis või siidis,
ikka heljub nende kleidihõlm igavikulummuses,
ehkki pole enam noor,
pole kaunitar,
on ta ilusamast ilusam,
kui möödub sirgel sammul
tahaksin olla lätlane.
2020
Haanjan mäennyppylällä
selkä maata vasten
tunnet miten maa liikkuu
hiljaa hiljaa
keinuttaen
hiipuvan kokkotulen lämmössä
tallatussa ruohossa
tajuat että tässä on
universumisi emälaiva
ohut otsonikerros ympärillään
niin hiljaa hiljaa
ja sitten
nopeammin
yhä nopeammin kiitäen
se kantaa meitä alusta loppua kohti
Suomentanut Heidi Iivari
Viron runokartta 2019
Haanja mäekuplil selili maas sa tunned
kuidas maa liigub
tasa tasa
kiigutades
kustuva jaanilõkke kõrval
mahatallatud rohus
tead et see ongi
sinu kosmose emalaev
ümber õhuke osoonikiht
nii tasa tasa
ja siis
kiiremini
üha kiiremini kihutades
kannab ta meid algusest lõpu suunas
Metsalise loits, NyNorden 2018
PALUU
Vaelsimme lasten kanssa joelle
vaan joki virtasikin toisin,
ei sinne minne,
muistin veden virranneen
tummassa mutkittelevassa joessa,
jossa opimme veljen kanssa uimaan,
niillä samoilla rannoilla
joilla pyydystimme sinttejä purkkiin
vesi virtasikin takaperin
sammaloituneiden kahluukivien yli
yhä samoin solisten kuin silloin,
virtasi joki takaisin lähteiden lähteille.
Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2019
TAGASIMINEK
Rändasime lastega jõe äärde
aga jõgi voolas teistpidi,
mitte sinna,
kuhu mäletasin vett voolavat
selles tumedakäänulises jões,
kus õppisime vennaga ujuma,
nendesamade kallaste vahel
kus püüdsime purgiga lepamaime
liikus vesi nüüd tagurpidi üle sammaldunud koolmekivide
ikka ühtmoodi vulisedes,
voolas jõgi ära allikate algusesse.
Metsalise loits
NyNorden 2018
METSÄPEDON LOITSU
Menin metsään marjaan
hyppelin yli runkojen
kiipesin yli kantojen
kapusin yli kolojen
Hus hus susihukka
hus hus metsänhurtta
Missä on mustikat siniset
Missä on puolukat punaiset
Hus hus susihukka
Häivy täältä metsänhurtta
Poissa on puolukat punaiset
Poissa on mustikat siniset
Hus hus susihukka
hus hus metsänhurtta
Ei ole enää kuusikkoa
Ei ole komeaa koivikkoa
Hus hus susihukka
hus hus metsänhurtta
Minnepä menet aukiolla
Minne telaketjun alta
Hus hus susihukka
hus hus metsänhurtta
Pakenenpa puistoihin
murtaudunpa asumuksiin
juoksen öisin kaupunkeihin
soluttaudun ihmissusiin
revin suolenne suloiset
raastan keuhkonne poloiset
syön teiltä suut ja silmät päästä
niin kuin puolukat punaiset
niin kuin mustikat siniset
Hus hus susihukka
hus hus metsänhurtta…
Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2019
METSÄPEDON LOITSU
Läksin metsa marjule
hüppasin üle roigaste
ronisin üle kändude
turnisin üle aukude
Kõtt kõtt hundirisu
kõtt kõtt metsakoer
Kus on mu mustikad sinised
Kus on pohlad need punased
Kõtt kõtt hundirisu
Tõmba uttu metsakoer
Siin olid pohlad punased
Siin olid mustikad sinised
Kõtt kõtt hundirisu
kõtt kõtt metsakoer
Ei ole enam kuusikut
Ei ole laiuvat laasikut
Kõtt kõtt hundirisu
kõtt kõtt metsakoer
Kuhu sa lähed lagedal
Kuhu paged roomiku alt
Kõtt kõtt hundirisu
kõtt kõtt metsakoer
Lähen mina pakku parkidesse
murran sisse kodadesse
jooksen öösel linnadesse
sulandun libahuntidesse
rebin teil soojad soolikad
kisun kopsud kähisevad
söön te suud ja söön te silmad
nii nagu pohli punaseid
nii nagu mustikaid siniseid
Kõtt kõtt hundirisu
kõtt kõtt metsakoer…
Metsalise loits
NyNorden 2018
SAMA SININEN
Annat kesärannallesi nimen
mutta kutsu sitä miten tahansa
mittaa sen syvyyttä ja lainekorkeutta
lämpötilaa ja saastepitoisuutta
ei se kotiudu
ei vaikka seisoisit jalkojasi myöten vedessä
se on aina vain sama ja jakamaton
Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2019
ÜKSAINUS SININE
Annad oma suverannale nime
aga nimeta teda kuidas tahes
mõõda ta sügavust ja lainekõrgust
temperatuuri ja saasteprotsenti
tema ei kodune
ka siis kui seisad jalgupidi vees
on ta ikka see üksainus ja jagamatu
Metsalise loits
NyNorden 2018
TÄÄLLÄ MEILLÄ
Eilen putsattiin yksi suomalainen.
Se oli mennyt baariin, tilannut pari tummaa olutta,
jälkeenpäin ei muistanut mitään.
Ei kauniita latviattaria, ei koko kaupunkia.
Ei tuntenut enää ketään.
Se tuli Müürivahekadulla vastaan, vieras pusakka yllä,
vieras ilme kasvoilla,
vain katseessa välähti
tuttu levottomuus,
mutta kun se avasi suunsa,
se vannoi muinaisella murteella
lähtevänsä lätkimään, vuolaiden virtojen varsille
taivuttamaan rantakoivuja
peseytymään putipuhtaaksi, hutkivansa vihdalla
koko ruumiin ja sielun,
vaikka ei tiedäkään vielä, miten ylittää laakea aukea,
kun kaikki taskut ovat niin tyhjät,
että omaa nimeäkään
ei saa enää kursittua mistään kasaan.
Suomennos Hannu Oittinen
8+8 Suomalaista ja virolaista runoutta,
NyNorden 2013, toim. Eeva Park