lumi ja auringonpaiste lepäilevät pellolla
aukeat kylpevät talven valossa
jo näkyvät kotikaupungin korkeimmat talot
tehtaat, varastot, vanhat tutut dieselvaunut
olen nenä kiinni junan ikkunassa, mutta näen vain
kotona vierailevan ilot ja surut
kaikki on niin kotoista
vain minä itse olen joskus vieras
Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2020
põldudel lesib lund ja päikesesära
talvine heledus täidab avarad väljad
juba märkan mõnda kodulinna kõrgemat maja
tehaseid, ladusid, vanu tuttavaid diiselvaguneid
olen rongiaknal elevil, kuigi mis siin näha
mujalt koduskäija rõõm ja häda
kõik ümber kodune, vaid ise vahel võõras
Sõnad kui karikakrad,
EKSA 2019
joki on saanut usvapeitteen
joki kantaa
metsä sateesta sakea
kimaltelee
sammaloitunut polkuni
yhä sama
kepeät jalkani muistavat
Zürich ja Pariisi
jäävät kauemmaksi
koulukaverit tulevat lähemmäksi
vielä jos siili sipsuttaisi
valkean kuulaan alla
jos peurat maistaisivat loimukukkia
ja Peedun tikka koputtaisi
Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2020
udukoorem pandud jõele
jõgi kannab
mets veel raske vihmast
sillerdamas
minu sammaldunud rada
ikka sama
jalad kerged – mäletavad
juba kaugenevad
Zürich ja Pariis
lähenevad koolisõbrad
kui vudiks veel siil
valge klaari all
kitsed flokse maiustama
kui toksiks Peedu rähn
Sõnad kui karikakrad,
EKSA 2019
miksi ketään kiinnostaisi
jotkut metsäpolut Vapramäellä
sinivuokot, kellokukat kuusen alla
joku mänty tai tikka
hopeinen jäkälä
jokea pitkin viuhtova tuuli
joku keltainen mökki
tuulipukulenkkeilijä
miksi ketään kiinnostaisi
ajatukseni tai sanani
se mitä haluaisin olla
tuskin tulen koskaan ymmärtämään
miksi rakastat minua
Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2020
miks peaks kedagi huvitama
Vapramäe metsarajad
kellukad kuuse all, sinililled
üks mänd ja rähn
hõbedane sammal
piki jõge lõikav tuul
üks kollane hurtsik
üks odavates dressides jalutaja
miks peaks kedagi huvitama
minu mõtted, minu sõnad
kes ma tahaksin olla
ilmselt ei mõista ma kunagi
miks sa mind armastad
Sõnad kui karikakrad,
EKSA 2019
tässä minä olen
paperilla, hellalla
hyllyllä ja kirjan sivuilla
kellarissa, verannalla
tällä kadulla
Pariisissa ja Peedussa
kirkossa, koulussa, vuoristossa
tammien takana puistossa
tässä minä olen
ja ehkä juuri siksi
et huomaa minua enää
Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2020
olen siinsamas
paberil ja pliidil
riiulil, raamatus
keldris, verandal
siinsamas tänaval
Pariisis ja Peedul
kirikus, koolis, mägedes
pargis tammede taga
olen siinsamas
võib-olla sellepärast
sa ei märka mind enam
Sõnad kui karikakrad,
EKSA 2019