syttyvät, sammuvat
pisarat
puhkeavat asfalttiin
teen elvytysharjoituksia ajalle
hidastetut haaveeni
tuulessa kumartelevat koivut
sade Tarton hengessä hengittää
maa nielee vettä
huohottavat
sumat risteyksessä, jossa joku on tehnyt
ohjausvirheen
lehmuksen alla on vielä hetken verran kuivaa
sade yltyy, yllytettynä
tuntuu kuin lasin läpi tapahtuisi enemmän
mietin tilaisinko lisää
ovi aukeaa ja sateen ääni vastaa ja radio laulaa
nuorta ja nopeaa aikaa; sade
paimentaa kahvilan täyteen läpimärkää kansaa
kuvittelen, heidän elämänsä
täytyy olla rauhallista, samaa
syntymää syntymän päälle
ja väliin joku kuolema
ja kuurojen välissä
taas pisarat, syttyvät
sammuvat
sateenvarjot räpsähtävät kiinni
kun Emajoki jatkaa kulkuaan
päivä painaa päänsä, ponnistaa juoksuun
aika huohottaa sisään ulos
niin kuin heiluri ylpeästi kerta toisensa jälkeen
ohittaa
paikan johon kerran on pysähtyvä
Istu laulu, SanaSato 2013
süttivad kustuvad
piisad
purunevad asfaldil
proovin teha ajale kunstlikku hingamist
mu aegluubis unistused
tuules kummarduvad kased
vihm hingab Tartu vaimus
maa neelab vett
hingeldavad
ummikud ristmikel, kus keegi on teinud
valearvestuse
pärna all on veel natuke aega kuiv
ägestunud vihm ägeneb
läbi klaasi näib juhtuvat rohkem
mõtlen, kas tellida juurde
uks avaneb ja vihma hääl vastab ja raadio laulab
noort ja nobedat aega; vihm
karjatab kohviku täis läbimärga rahvast
kujutlen, nende elu
on vist rahulik, ühesugune
sünd sünni otsa
ja vahele mõni surm
ja sahmakate vahepeal
jälle piisad, süttivad
kustuvad
vihmavarjud sapsavad kinni
ja Emajõgi voolab edasi
päev langetab pea, pistab jooksu
aeg hingeldab sisse välja
nii nagu pendel uhkelt ikka ja jälle
möödub
kohast, kuhu see kunagi seisma jääb
Soome keelest tõlkinud Kai Aareleid
Viron runokartta 2020