HORTUS BOTANICUS UNIVERSITATIS TARTUENSIS
I
Kasvitieteellinen puutarha,
villi ja nyrjähtänyt,
välinpitämätön. Tuoksuva.
Kärhöt tavoittelevat kattoikkunoita,
hedelmät kypsyvät hitaasti,
mutta räjähtävät täyteyttään äkkiarvaamatta.
Kaikki kurkottaa kohti Päivän tulista kiekkoa,
lämpö ja kosteus optimaalisia,
heteet, emit,
hana tip tip tiputtaa vettä.
Puutarhuri kulkee palmusalin halki.
Oksat taipuvat, kukat aukeavat,
siemenet takertuvat lahkeisiin.
II
Voinko olla enempää hukassa,
enempää yksin,
paikkani luokitusjärjestelmässä
on kiistanalainen. Olenko edes olemassa,
tieteelle uusi laji, tuhkan värinen ja siitepölyksi hajoava.
Kuka nimeäisi minut? Ja kenen mukaan?
Kuka kastelisi juuriani? Vartioisi öistä kukintaa?
Puutarhuri hakee oksasakset.
Terien napsahdukset, kasvien huudot.
III
Ruusutarha kevättalvella,
kun vielä mikään ei viherrä.
Pelkkää piikkiä ja rankaa, niin sinä sanoit,
piikkiä ja rankaa,
halveksivasti, toisesta suupielestäsi sylkäisten,
mutta minä puhkesin kukkaan heti mentyäsi
väsyneen, likaisen lumen keskellä.
Viron runokartta 2021
Hän sanoo, että suomalaisia kiinnostavat vain tilastot.
Paljonko väkeä Tartossa asuu?
Paljonko venäläisiä?
Yhä uudelleen luen sivulta kymmenen:
Jos löydät paikan, jota voit nimittää kodiksi,
katkaise siteet menneeseen ja
pystytä asumus. Sen ei tarvitse olla suuri,
ei talo laisinkaan, tärkeintä on, että teet
kaiken epäröimättä. Missä muualla
viipyisit, ellet siellä mihin kuulut.
Minua kiinnostaa jääkö hän luokseni
sittenkin kun olen poissa.
Puheleeko kanssani?
Vanha mies otti silmälasit nenältään,
kumartui puoleeni ja kuiskasi:
“Olen juutalainen.”
Tämä salaisuus ja kaikki valo kuoppaisella tiellä,
kotini melkein synagogan paikalla.
Kerran sanoin: “Lähden helluntain jälkeen.”
Se toteutui, pirullinen ennustus.
Kahvinporot ennustavat pikaista paranemista
ja että paluu on jo alkanut.
Tänään, lähdön aattona.
Tartto, kirjailijan kaupunki,
SKS 2003
Ta ütleb, et soomlasi huvitab ainult statistika.
Kui palju inimesi Tartus elab?
Kui palju venelasi?
Ikka ja jälle loen leheküljelt kümme:
Kui leiad paiga, mida saad kutsuda koduks
katkesta sidemed olnuga ja
raja eluase. See ei pea olema suur,
üldsegi mitte maja, tähtis on teha
kõike kõhklemata. Kuhu mujale
jääda, kui mitte sinna, kuhu kuulud.
Mind huvitab, kas ta jääb minu juurde
isegi siis, kui mind enam ei ole.
Kas ta ajab minuga juttu?
Vana mees võttis prillid ninalt,
kummardus minu poole ja sosistas:
“Ma olen juut.”
See saladus ja kõik see valgus auklikul teel,
mu kodu enam-vähem seal, kus oli sünagoog.
Ükskord ütlesin: “Ma lahkun pärast suvistepühi.”
See läks täide, põrgulik ennustus.
Kohvipaks ennustab kiiret paranemist
ja et tagasitulek on juba alanud.
Täna, lahkumise eelõhtul.
Soome keelest tõlkinud Kai Aareleid
Viron runokartta 2020