KAUPUNKI
Korkeita korkoja ja keittokirjoja
Torneja ja tunneleita
Halleja ja haahuilijoita
ja muuttokurkia jotka lähtevät
kun keli kurjistuu
Kaupunki kuin kämmenellä
Ihmiset seisovat bussipysäkeillä
valotaulujen loisteessa
kuin murheiden monumentit
Minä kukkulan kuningas
sinä maan matonen
lokki käkättää
ylhäällä katulyhdyssä
ja tipauttaa toisenkin
valkoisen tärskyn
Tammsaaren edessä laulavat krishnalaiset
jumalalleen kiitosta
ja vilkuilevat samalla
miten heidän porukkansa
seurustelunhakuisin jäsen
kauppaa ohikulkijoille Krishnan rakkautta
euro vihkosesta
ja vähän suitsuketta kaupan päälle
Tammsaare istuu kärsivällisenä
korkeiden korkojen ja krishnalaisten keskellä
kuin Sokrates
joka tekee hengitysharjoituksia
Elämän tarkoituksen pohdinnan
hän on delegoinut
nurmikolla makoilevalle porukalle
Tammsaare istuu
Vanhan Viron aikainen ilme
yhä kasvoillaan
ainoa kiveen hakattu kuninkaamme
murheidemme monumentti
ja elomme syyspuolen alttari
sillä kukaan ei tiedä häntä paremmin
että oikea aika kuolla
on ennen kuin lokkiparvet saapuvat
mereltä kaupunkiin
ja nouseva myrskytuuli
vie hatun mennessään
Suomennos Kai Aareleid
Viron runokartta 2020
LINN
Kõrged kontsad ja kokaraamatud
Trepid ja tunnelid
Passaažid ja pasatskid
ja kured kes lähevad
kui on kurjad ilmad
Linn puha peo peal
Bussipeatustes seisavad inimesed
valgustatud reklaamtahvlite taustal
kui murede monumendid
Mina kivikuningas
sina sitalabidas
kõhistab kajakas
üleval tänavalambil
ja poetab veel ühe
valge laraka
Tammsaare ees laulavad krišnaiidid
oma jumalale kiitust
ja vaatavad poole silmaga
kuidas nende seltskonna
kõige suhtlemisaltim liige
möödakäijatele Krišna armastust müütab
üks euro brošüür
ja natuke viirukisuitsu pealekauba
Tammsaare istub kannatlikult
keset kõrgeid kontsi ja krišnaiite
nagu Sokrates
kes harjutab vabastavat hingamist
olles küsimuse elu mõttest
murul külitavale
seltskonnale delegeerinud
Tammsaare istub
näol ikka seesama
eestiaegne ilme
meie ainus kivikuningas
meie murede monument
ja meie elusügise altar
sest pole kedagi
kes paremini teaks
et õige aeg surra
on enne kui kajakad merelt
karjakaupa linna tulevad
ja tõusev tormituul
kaabu peast minema viib
Hümn pikale ninale,
Eesti Keele Sihtsautus 2015