EMAJOEN PARTIOLAISET
Rakkaani
oletko huomannut miten
monet meistä eivät enää
polta ja sillat
eivät höyryä enää valinnat
kun käperrymme rantabulevardin kahviloissa
laatuviinien ja savuavien
Nostalginen Tartto -kuvien ääreen
me keski-iän partiolaiset
ja meidän paheksuntamme
kaikkea rumaa ja moraalitonta kohtaan
rikub tuju ära
paha mieli tulee
kun ajattelemme kärsimyksiä
meistä säädyllisen matkan päässä
epämukavuuksia
työpaikoillamme kodeissamme
tällaista tämä nyt on:
rakkauksia joita ei saavutettu
lapsia joita ei synnytetty
asuntolainoja joita ei haluttu
näin se menee
ja me laitamme nimemme adressiin
jossa vastustetaan selluloosatehdasta
‒ ja kukapa ei vastustaisi
sikamaisia suuromistajia ja poliitikkoja
jotka päättävät puolestamme
millaisessa vedessä kahlaamme
rakkaani
tänään tahdon mennä
Emajoen rantaan
sillä silta palaa taas.
EMAJÕE SKAUDID
Kallis
kas oled hoomanud
et paljud meist enam ei tõmba
suitsu ja sillad
ei aura valikud
kui tõmbume ranna puiestee kohvikutes
kvaliteetveinide ja suitsevate
Nostalgiline Tartu piltide juurde
meie keskea skaudid
ja meie pahakspanemine
kõige koleda ja kõlbmatu suhtes
no can do
rikub tuju ära
kui mõtleme meist
kombeliselt kaugel olevatest
kannatustest ebameeldivustest
meie töökohtades kodudes
see tavaline lugu:
armastused mida ei saavutatud
lapsed keda ei sünnitatud
eluasemelaenud mida ei soovitud
nii see läheb
ja me kirjutame petitsioonile alla
tselluloositehase vastu
‒ ja kes ei vastustaks
häbituid ärikaid ja poliitikuid
kes otsustavad meie eest
millises vees me kahlame
kallis
täna tahan minna
Emajõe randa
sest et sild põleb jälle.
TARTON PULLAPUOTI
Irita! tule takaisin Tarttoon
mennään pullapuotiin
kävelin aamulla sen ohi
ja itkin kuoharia ja kroissantteja
yhdelle päivälle läjähtäneitä
polttavia pettymyksiä
kuten 20 vuotta sitten
kun lämmittelimme käsiämme
korkeitten teelasien ympärillä
ja sinä äänsit kauniisti ja sujuvasti
minä mongertaen uusia sanoja kuten
kusjuures lahterdama tõbras
Irita! mennään pullapuotiin
missä mikään ei ole muuttunut
vaikka lusikat ei kilise enää
ja latte tarjoillaan pahvimukista
mutta venäläinen tyttö tiskin takana
on kuin keksi Kevätkukkanen
suklaasilmät tuikkivat
kuin opiskelijoiden nännit
vappujuhlien jatkoilla
– ja nyt onkin kevät!
mutta aivan turhaan
minä itken kuoharia ja kroissantteja
nyt tarvitsen kipeästi sinua
kanelilientä ja omenasiirappia
huolien kuorrutukseen
yksi kelpo struudeli kahteen naiseen
uppoaa kevyesti meihin
joita elämä kuluttaa yhä
sileämmiksi sirommiksi
ja kun päivä vihdoin päättyy
ystävän hyväilyyn
tulee mieleen että voi!
voinen struudeli jäi ostamatta
niin paljon on ratkaisematta
mutta Irita
– hän tulee huomenna Tarttoon!
TARTU SAIAPOOD
Irita! tule tagasi Tartusse
lähme saiapoodi
ma jalutasin sellest hommikul mööda
ja nutsin šampust ja sarvesaiu
ühele ööpäevale sadanud
põletavaid pettumusi
nagu 20 aastat tagasi
kui soojendasime oma käsi
klaasist teekruuside ümber
ja sina hääldasid pehmelt ja ladusalt
mina purssides uusi sõnu nagu
„kusjuures” „lahterdama” „tõbras”
Irita, tule minuga saiapoodi
kus kõik on nagu vanasti
kuigi lusikate kilinat ei ole
lattet pakutakse papptopsis
aga vene tüdruk leti taga
on nagu küpsis „Kevadlill”
šokolaadist silmad läigivad
nagu üliõpilaste nibud
konvendi järelpeol
– ja nüüd ongi kevad!
aga tühja sellest
mina nutan šampust ja sarvesaiu
nüüd on mul hädasti vaja sind
kaneelileent ja õunasiirupit
millega glasuurida oma mured
üks korralik struudel kahe peale
kulub marjaks meile
keda elu kulutab aina
siledamaks sihvakamaks
ja kui see päev on läbi
ja sõber teeb mulle pai
ütlen vaikselt äi!
jäi struudel saamata
nii palju on lahendamata
aga Irita
– tema tuleb homme Tartusse!
CAFÉ WERNER
Minä kärsimätön
luonteeltani
olen oppinut
jonottamaan Wernerin tiskin edessä
vaivatta voin seistä
kymmenen minuuttia hymyillä
kakkupaloille tiedoksi että
kaupungin paras cappuccino
odottaa minua
minä kärsimätön
luonteeltani
kymmenen minuuttia
tai vuotta
vaivatta
koska nyt on ne kärsitty
kaikki laihat tai ihan
mukiinmenevät café au lait’t
väkevät mustat kunnia niiden
muistoille niiden loistaville
mietteille moloille kunnia
jaetuille kärsimyksille
kymmenen minuuttia tai vuotta
vaivatta voin odottaa.
2016, aiemmin julkaisematon
CAFÉ WERNER
Mina
oma kärsitu iseloomuga
olen õppinud
sabatama Werneri leti ees
pole probleem seista
kümme minutit naeratada
kookidele teada et
linna parim cappuccino
ootab mind
mina
oma kärsitu iseloomuga
kümme minutit
või aastat
pole probleem
kuna nüüd on need üle elatud
kõik kahvatud või päris
paslikud café au lait’d
kanged mustad au nende
mälestustele nende hiilgavatele
mõtetele munnidele au
jagatud kannatustele
kümme minutit või aastat
oodata
pole probleem.
2016, varem avaldamata
Toim. Kai Aareleid