HUHTIKUU
ei ole ilkeä,
vain kärttyinen toisinaan,
kuin sodanaikainen kätilö,
jota ärsyttävät latteat iskulauseet
loputtomasta kehityksestä ja uudesta uljaasta maailmasta.
Huhtikuu on koko ajan tietoinen siitä,
että sen erottaa talvesta vain yksi taistelu,
jota johti raskain uhrauksin
sen serkku Maaliskuu.
Ja ihme kyllä voitti.
Iltaisin töiden jälkeen keltatakkinen Huhtikuu
vetäisee huivin päästään ja kampaa hiuksensa.
Sitten se jää pitelemään rankkasadetta
asemaravintolan sisäänkäynnin eteen,
antaa luvan unelmoida itsestään.
Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2020
APRILL
ei ole õel,
ta on lihtsalt kohati tõre
nagu sõjaaegne ämmaemand,
keda ärritavad banaalsed loosungid
lõputu progressi ja varjudeta maailma võimalikkusest.
Igal hetkel on ta teadlik,
et talvest eraldab teda üksainus lahing,
mille pidas suurte kuludega maha
tema ebastabiilne nõbu Märts.
Ja imekombel võitis.
Õhtuti pärast tööd võtab Aprill räti peast,
kammib juuksed lahti,
seisab juhuslikult paduvihma ajal kollases mantlis
raudteejaama restorani sissekäigu juurde
ja annab loa endast unistada.
Hommikune vahetus
Kaschan AM 2019
NOSTALGICUM
Sunnuntaina,
ensilumen sataessa,
sivuutan sanat ja lähden
ensimmäisellä junalla, lentokoneella tai aasilla
synnyinkaupunkiini.
Sillä nyt on aika
etsiä taskunpohjalta korvakuulokkeet
ja lainatossuissa, sfäärien rytmeissä
kuunnella kaupungin kaikki puistokadut.
Nähdä taas omat tuoreet jälkensä
loputtoman kärsivällisissä kadunkulmissa.
Tavoittaa tahtilaji,
jossa Kassitoome peittyy
tänä vuonna lumeen.
Kaupunki on viisas, se tietää,
että syntyperä on
vain lyyrinen diagnoosi –
kesken jäänyt sinfonia
armotonta sympatiaa.
Kaupunkia ei lainkaan yllätä se,
miten toiveikkaina
kaikki entiset lapset ja mytomaaniteinit
palaavat talven tullen ja ripustavat
keskustan joulukuusen alimmille oksille
uudet toiveensa.
On ilmiselvää, että joka kerta
ensilumen sataessa
(pehmeää, raikasta, puhdistavaa)
heillä on tapana
kuulostella kuulumistaan.
Ja arvostaa elämiä,
joita he eivät valinneet.
Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2020
NOSTALGICUM
Pühapäeval,
kui sajab maha esimene lumi,
tuleb jätta sõnad kõrvale
ja kõige lähema rongi, lennuki või eesliga sõita oma sünnilinna.
Sest on aeg
otsida taskupõhjast kõrvaklapid ja
laenatud ketsides, sfääride rütmides,
kuulata läbi kõik selle linna alleed.
Näha viivuks uuesti oma värskeid jälgi
tema lõputult kannatlikel tänavanurkadel.
Ja tabada taktimõõt,
milles tänavu
lumme mattub Kassitoome.
Linn on tark, tema teab,
et päritolu
pole muud kui lüüriline diagnoos –
lõpetamata sümfoonia
halastamatu sümpaatia.
Teda vähimalgi määral ei üllata,
kui lootusrikkalt
tulevad siia talvehakul alati tagasi
kõik kunagised lapsed
ja endised mütomaanidest teismelised,
et riputada südalinna jõulupuu alumistele okstele
uusi soove.
On ju ilmselge, et iga kord,
kui sajab maha esimene lumi
(pehme, värske, kirgastav),
on neil saanud kombeks
oma kuulumine üle kuulatada.
Ja avaldada austust eludele,
mida nad ei valinud.
Hommikune vahetus
Kaschan AM 2019
JOUTENOLOA
Harva tietää,
että Tarton Kasvitieteellisessä puutarhassa asuu puuma (minä).
Pesäpuuni on Ulmus glabra,
aivan palmutalon vieressä.
Puusta minä näinkin sinut ensimmäistä kertaa.
Nojasit puun runkoon
kirja auki
ja teeskentelit lukevasi.
Puun suonia pitkin kuulin sydänäänesi
Ne olivat heikot.
Olisin tietenkin halunnut heti
piristää sinua kumeasti kehräten.
Mutta hillitsin itseni.
Sillä ilman lupaa
en saa tehdä mitään.
Katosit koko kesäksi.
Syksyllä silmäilin sinua taas
palmutalon siimeksestä.
Seisoin nenä kiinni ikkunassa
lihakset jännityksestä väristen
(tuon illan smaragdinvihreästä loisteesta
kirjoitettiin kaupungissa myöhemmin monta runoa).
Mutta sinä et edes vilkaissut.
Laahustit Lai-katua pitkin joelle päin.
Vaaleanoranssi hiuspehko huolimattomasti
viiniköynnöksellä solmittu.
Kesä oli vähän hellinyt sinua,
muttei tarpeeksi.
Päivitin toimintatapani.
Koko loppusyksyn jätin vaativia tassunjälkiäni kaikkialle,
missä ne voisivat kohdata kiertoratasi.
Muutama kiiltävä viiksikarva öisille kierreportaille,
pari syvää kurkusta lähtevää mouraisua
ikkunasi alla ennen uinumistasi.
Kahlasin äänekkäästi maaliskuun loskassa
kaikilla lähikaduilla.
Vähitellen aloit aavistaa jotakin.
Ihosi alkoi hehkua
ja askeleesi muuttui notkeammaksi.
Nyt on taas keskikesä.
Peltikatto on lämmittänyt asunnon tulikuumaksi.
Hiuksia täytyy huljuttaa tunnin välein kylmässä vedessä,
ettei järki lähtisi kokonaan.
Mutta sinä, aistit valppaina –
olet tunnistanut minut.
Ja valmis ratkaisevaan loikkaan.
Viimeiset hetket sängynlaidalla.
Ilmassa on jännitystä.
Vielä yksi hengenveto.
Ja niin sinä syöksyt
kantapäät tömisten
aamuöisen kaupunkiviidakon läpi
kesyttämään voimaa,
joka on valinnut sinut.
Suomennos Heidi Iivari
Viron runokartta 2020
JÕUDEAEG
On vähetuntud fakt,
et Tartu botaanikaaias elab puuma (mina).
Minu pesapuu on Ulmus glabra,
kohe palmimaja kõrval.
Sealt sind esimest korda nägingi.
Olid toetanud end vastu tüve,
avanud raamatu,
ja teesklesid lugemist.
Läbi puusoonte kuulsin su südametoone.
Need olid tuhmid.
Oleksin muidugi soovinud otsekohe
sind sügava nurruga ergutada.
Aga hoidsin end tagasi.
Sest palumata ei tohi
mina teha mitte midagi.
Kadusid terveks suveks.
Sügisel palmimaja sügavusest
silmasin sind uuesti.
Seisin, nina vastu klaasi,
lihased pingutusest tukslemas
(tolle õhtu smaragdsest kumast
kirjutati hiljem linnas mitu luuletust).
Kuid sina ei tõstnud pilkugi.
Lonkisid mööda Laia tänavat jõe poole.
Tuhmoranž juuksepahmakas
viinapuuväädiga hooletult seotud.
Suvi oli sind pisut hellitanud,
aga mitte piisavalt.
Värskendasin oma võtteid.
Läbi sügistalve jätsin nõudlikke käpajälgi kõikjale,
kus need võiks su trajektooriga ristuda.
Lisaks mõned helendavad vurrud öistele keerdtreppidele
ja paar une-eelset
kurgukräunatust su akna alla.
Kahlasin häälekalt läbi märtsilörtsi
kõigis kõrvaltänavais.
Hakkasid tasapisi midagi aimama.
Su jume muutus värskemaks
ja samm sai nõtkem.
Nüüd on jälle südasuvi.
Katuseplekk on kütnud toad tulikuumaks.
Juukseid tuleb igal tunnil külma veega uhta,
et mõistus päriselt ei kaoks.
Ent sinu meeled on selged –
oled mu ära tundnud.
Ja otsustavaks hüppeks valmis.
Viimased hetked voodiveerel.
Õhus on elevust.
Jäänud ainult üks hingetõmme.
Ning siis sa sööstadki
taldade kuminal
läbi koidueelse linnadžungli
taltsutama jõudu,
mis on sind valinud.
Hommikune vahetus
Kaschan AM 2019