Virolainen Arvo Pärt on jo useiden vuosien ajan ollut maailman eniten esitetty elossa oleva taidemusiikin säveltäjä. Pärtin musiikin ajaton kauneus ja syvä henkien sanoma ovat koskettaneet ja lukemattomia kuulijoita heidän kansallisuuteensa, ikäänsä tai kulttuuritaustaansa katsomatta. Eikä Pärtin teosten esittäminen rajoitu pelkästään konserttisaleihin, vaan viime vuosikymmeninä hänen musiikkiaan on käytetty paljon elokuvissa, tanssi- ja teatteriesityksissä sekä multimediateksteissä kautta maailman.
Pärt asui pitkään ulkomailla, mutta Viron itsenäisyyden palauttamisen jälkeen vuonna 1991 Arvo Pärtin ja hänen vaimonsa Nora Pärtin suhde Viroon ja täkäläiseen musiikkielämään palautui myös. Vuodesta 2010 lähtien Pärtit ovat asuneet vakituisesti Virossa. Samana vuonna heidän aloitteestaan perustettiin Arvo Pärt -keskus, johon kootaan säveltäjän henkilökohtaista arkistoa. Pärt ja hänen perheensä osallistuvat myös itse keskuksen työhön. Keskuksen tavoitteena on vaalia ja tutkia Arvo Pärtin tuotantoa hänen kotimaassaan Virossa, äidinkielisessä ympäristössä. Korvaamattoman arvokkaita ovat säveltäjän kommentit hänen musiikkipäiväkirjoissaan ja muissa arkistoasiakirjoissa kaikessa monipuolisuudessaan. Keskuksen toimitusjohtajan Anu Kivilon mukaan keskuksen tarkoituksena ei ole luoda henkilökulttia, vaan Pärtin tuotannon ja ajattelun pitäisi olla niitä syitä, miksi ihmiset vierailevat keskuksessa.
Arvo Pärt -keskus sijaitsee Laulasmaalla, 35 kilometrin päässä Tallinnasta, luonnonkauniilla niemellä, mäntymetsän reunassa, lähellä merta. Vaikka Arvo Pärt on syntynyt Paidessa ja varttunut Rakveressa, Laulasmaa on hänelle erittäin merkityksellinen. Laulasmaalla sijaitsi nimittäin hänen opettajansa Heino Ellerin kesähuvila, jossa nuori Arvo Pärt kävi kesäisin oppitunneilla.
Keskuksen nykyinen talo on nimeltään Aliina. Se on nimi, jolla Pärtin musiikissa on uusien alkujen merkitys. Juuri pianoteoksesta ”Aliinalle” (”Für Alina”) sai vuonna 1976 alkunsa Pärtin itsensä kehittämä musiikkityyli – tintinnabuli. Tintinnabuli-musiikkia voi kuivailla tyyliksi, jossa yhdistyvät tiiviys, selkeä rytmi ja monimutkainen polyfonia. Tinntinabulissa näkyy myös Pärtin erityinen suhde hiljaisuuteen. Tintinnabuli on niin ikään maailmankatsomus, säveltäjän hyvin henkilökohtainen ja syvästi koeteltu elämänasenne, jonka perustana ovat kristilliset arvot sekä totuuden, kauneuden ja puhtauden etsinnät.
”Aliina” on entinen asuintalo, joten se on keskuksen tulevaisuudensuunnitelmia ajatellen vain väliaikainen ratkaisu. Uusien tilojen rakentaminen Kellasaluun on jo käynnistynyt. Uuden Arvo Pärt -keskuksen ovat suunnitelleet Fuensanta Nieto ja Enrique Sobejano espanjalaisesta arkkitehtitoimistosta NietoSobejano Arquitectosista. Kyseiset arkkitehdit on muuten palkittu Suomessa vuonna 2015 arvostetulla Alvar Aalto -mitalilla.
Keskuksen rakennuspinta-ala on 2 348 m2 ja sinne tulee arkisto, kirjasto, 140-paikkainen auditorio, näyttelytilat, videohuone, opetusluokkia ja työntekijöiden huoneita. Arkkitehtien mukaan rakennus on saanut innoituksensa Pärtin musiikista ja siinä on haluttu saavuttaa modernin arkkitehtuurin ja ympäröivän luonnon välinen tasapaino. Yleisölle keskus avataan uuden rakennuksen valmistuessa ensi vuonna, samalla kun Viro viettää 100-vuotisjuhlaansa. Syksyllä 2018 Kellasalu on avoinna kaikille, jotka haluavat kuunnella, oppia ja ymmärtää.
Tämän postauksen kuvat on saatu Arvo Pärt -keskuksen kautta.