Suomen ja Viron välissä aaltoilevasta Itämerestä on kirjoittanut yksi jos toinenkin suomalainen ja virolainen runoilija. Itämeren rannat ovat tuttuja, mutta meri on myös suuri ja arvaamaton. Mitä runot kertovat Itämerestä?
Torstaina 27. elokuuta vietetään Itämeripäivää. Se on John Nurmisen Säätiön viime vuonna käynnistämä teemapäivä, jonka tavoitteena on innostaa ihmisiä nauttimaan ainutlaatuisesta kotimerestämme. Itämeripäivän tarkoituksena on lisätä tietoa meren monimuotoisesta luonnosta, kulttuurista ja historiasta.
Viron runokartta osallistuu Itämerenpäivän viettoon esittelemällä Itämeri-aiheisia runoja. Runokartalla on julkaistu kymmeniä Itämerestä kertovia tekstejä virolaisilta ja suomalaisilta runoilijoilta. Runot löytyvät klikkauksella runoilijan nimen takaa, ja maalle ja merelle sijoittuvia runoja voi etsiä itsekin Runokartalta.
”Missä täällä on tax-free?”
Suomalaisista lähes jokainen on matkustanut laivalla Helsingistä Tallinnaan. Turkulaisrunoilija Tapani Kinnusen runossa “Tallinnaan” juodaan punkkua laivan pohjakerroksessa ja näpsitään kuvia leikkikameralla. Meno on huolettoman riehakasta, ja jatkuu seuraavassa runossa jo Vallibaarissa Tallinnan Vanhassakaupungissa.
Virolaisrunoilija Jan Kaus on matkustanut Suomenlahden yli lukemattomia kertoja ja oppinut erottamaan kotikaupunkinsa Tallinnan maamerkit jo kaukaa mereltä. “Selkeällä ilmalla laivalta voi nähdä sekä Helsingin että Tallinnan valoja”, hän kirjoittaa proosarunossaan “Suomenlahti. Yksi maamerkki erottuu harjaantuneelle silmälle toisia paremmin, nimittäin Tallinnan kuuluisa TV-torni.
Synkempiä sävyjä on virolaisrunoilija Andra Teeden teksteissä. “Saapuessani Tallinnaan minusta tuntuu kuin tulisin vankilaan”, kertoo Runokartalla satamaan sijoitettu runo. Andra Teeden toisessa sataman liepeille sijoitetussa tekstissä tähyillään Linnahallin katolta meren yli Helsinkiin. Helsinki näyttäytyy runossa pakopaikkana, jossa voisi aloittaa uuden elämän, vaikka sitten tiskaajana kaljabaarissa sataman liepeillä.
“Oma meri, majak, satam”
Itämeri sijaitsee Suomen länsi- ja eteläpuolella, mutta kutsumme sitä Itämereksi suorana käännöslainana ruotsista. Virolaiset kutsuvat pohjoiseen ja länteen avautuvaa mertaan Läänemereksi eli länsimereksi.
Suomalaisrunoilija Heli Laaksonen kirjoittaa suomen lounaismurteisiin kuuluvalla laitilan murteella, jossa on joitakin samoja piirteitä kuin viron kielessä. Heli Laaksosen runot ovatkin innostaneet virolaisia kääntämään niitä omille murteilleen, kuten hiidenmaan ja võrun murteille. Heli Laaksosen runo “Tämä kaupunk” kertoo rannikkoseudun elämästä. Järvi Kokla on tehnyt siitä mukautuksen hiidenmaan murteelle vaihtaen Rauman Haapsaluksi. Samat elämän ilmiöt tunnetaan molemmin puolin Itämerta.
“Kuoharit mukana laineisiin”
Kesäisin Itämeri kutsuu uimaan, ja monet Viron rannikon hiekkarannoista on ikuistettu runoihin. Tallinnalaisrunoilija Mihkel Kaevatsin tekstissä juostaan laineisiin kuoharit mukana. Runon hiekkaranta sijaitsee Paljassaaren niemessä Tallinnan keskustan länsipuolella. Sieltä voi seurata Tallinnan matkustajasataman laivaliikennettä ja keinua suurimpien matkustaja-alusten aallokossa.
Virolaisrunoilija fs:n runo Pärnun hiekkarannalta kertoo vähän vilkkaammasta turistirysästä. Jos runoon on uskominen, kesäaika Pärnussa on vielä karmeampi kuin Koillis-Viron kaivosalue. “Kaikkien vauvasta vaariin on mentävä rantaan uikkareissa”, runo väittää ja jatkaa, että “seksiä saa harrastaa vain rannalla Pamela Andersonin ja David Hasselhoffin valvovan silmän alla”. Pärnussa vierailee joka kesä paljon suomalaisia, ja moni hankkii rusketuksensa juuri Pärnun hiekkarannalta.
“Pikkuruisella saarella kaikki tiet vievät merenrantaan”
Viron runokartta on saanut Itämeren rannoilleen myös huikeita luonnonmaisemia. Yhdellä jos toisella runoilijalla on kesämökki tai muuten tärkeä kesänviettopaikka Itämeren rannalla, ja moni teksti on sijoitettu sinne.
Meri on vahvasti läsnä esimerkiksi Vilsandin saarella Saarenmaan länsirannikolla. Vilsandi on Viron läntisin asuttu saari, ja ihmisten lisäksi aluetta asuttavat sadat eri lintulajit. Kristina Viinin Vilsandi-runossa “Aurinkokylpy” meri ja aurinko tuntuvat täyttävän koko kehon. “Pikkuruisella saarella kaikki tiet vievät merenrantaan”, runo kertoo.
Tartossa asuvan Krista Ojasaarin runo “Karepa” sijoittuu kartalla Viron pohjoisrannikolle Tallinnan itäpuolelle. “Meren rannalla muutun kiljuvaksi linnuksi”, runo alkaa ja kutsuu pian sielulintuja aikojen takaa.
Myös Mathuran runo löytyy Runokartalta Viron pohjoisrannikolta, Lahesta. Runossa uidaan aaltoja vasten ja nähdään jonkun vilkuttavan rannalta. Meri merkitsee jotakin yhtä ihmiselämää suurempaa.
“Silja Europa Estonia Did you call mayday …”
Itämereen on haudattu yksi suurimmista yhteisistä tragedioistamme. Matkustajalaiva M/S Estonia upposi vuonna 1994 matkalla Tallinnasta Tukholmaan ja vei merenpohjaan yli 800 henkeä. Suomalaisrunoilija Saara Metsäranta on kirjoittanut onnettomuudesta kokonaisen runoteoksen “Meitä vasten hukkuneet”. Viron runokartalla on kokoelmasta yksi runo ja se on sijoitettu Estonian uppoamispaikalle keskelle Itämerta.
Myös Ville Hytösen runo “Suomenlahti” tähyilee Itämeren pimeään pohjaan. Runon minä ajattelee ammuttuja hylkyjä lapsen nukkuessa. Runo on Ville Hytösen juuri ilmestyneestä kokoelmasta “Thule” ja kuuluu hänen Itämeri-aiheisiin teoksiinsa. Kunnianosoituksena itämerensuomalaisia kieliä kohtaan teoksessa on osio, jonka runot yhdistävät villisti suomea ja
viroa.
*
Itämeripäivä verkossa
John Nurmisen Säätiön tapahtumasivu: Itämeripäivä
Suomen Viron-instituutin vironkielinen tapahtumasivu: Läänemere päev
Tapahtumasivut Facebookissa: suomeksi Itämeripäivä ja viroksi Läänemere päev
Lisää Itämeri-aiheisia runoja Viron runokartalla