Virossa vietetään tänä vuonna merikulttuurin teemavuotta. Sen tavoitteena on antaa arvoa Viron merihistorialle, huomata mereen liittyvät perinteet ja näyttää, että meri tarkoittaa virolaisille työtä, ruokaa, kulttuuria, sivistystä ja tapakulttuuria.
Yksi merivuoden ohjelmanumeroista on ollut parhaan virolaisen merilaulun valinta. Kaksitoista kansan lempilaulua on nyt saatu järjestykseen ja kuultu heinäkuisessa gaalakonsertissa Tallinnan meripäivillä.
Jutun ykkösosassa esiteltiin laulut sijoilta 7.–12., joten nyt on vuorossa ehdoton parhaimmisto eli sijat kuudennesta ensimmäiseen (jännityksen säilyttämiseksi mennään nousevassa järjestyksessä).
6. Vana madrus (kansansävel / J. Tätte)
Vanha matruusi, olkoonkin että parkkiintunut ja harvahampainen, herättää kunnioitusta maakravuissa. Hänen silmissään on se palo, joka monelta puuttuu. Kapakassa otetaan (joka kertosäkeen lopussa) niiden kunniaksi, jotka nyt ovat merellä!
5. Ei meelest läe mul iial (Ü. Vinter / E. Vetemaa)
Ei mielestäin lähde milloinkaan on elokuvamusiikkia vuodelta 1968 (elokuvasta Mehed ei nuta – Miehet eivät itke). Nuori Jüri Makarov keinui aalloilla ja lauloi Le Havren kuumista öistä, mutta koska elokuvaan tuli laulua vain lyhyt pätkä, siinä ei paljon enempää sanoja ollutkaan. Kun selvisi, että laulu on valikoitunut merikulttuurivuoden suosikkien joukkoon, alkuperäinen sanoittaja Enn Vetemaa täydensi sitä niin, että se voitiin esittää Tallinnan meripäivien gaalakonsertissa normaalipituisena kappaleena.
4. Laev tõstis purjed (G. Ernesaks / E. Tammlaan)
Laiva nosti purjeet öisessä vuonossa. Merimies pyörittää ruoria ikävöiden kotiaan ja tyttöään. Laulu on peräisin Vanemuine-teatterin näytelmästä vuodelta 1954. Ah!
3. Mere pidu (V. Köster)
Meren juhlista lauletaan – meri pitää silloin juhliaan, kun tyrskyaallot murtuvat rantaan. Jokainen virolainen pääsee taatusti kertosäkeeseen mukaan: ”Meri on, meri jääb, meri olema peab!” Lauluemo Virve-Elfriide Kösterin eli Kihnun Virven laulusta on erityisen suositun tehnyt Kukerpillid-yhtyeen versio.
2. Majakene mere ääres (Ü. Vinter / E. Vetemaa)
Pieni talo meren rannassa tunnetaan myös nimellä Kun meri on hylkeenharmaa. Se on jäänyt soimaan supersuositusta elokuvasta Täällä ollaan! (Siin me oleme! 1978). Kun meri on harmaa, on niin hyvä ajatella, että jossain rantahietikolla odottaa pieni talo.
1. Tuulevaiksel ööl (J. Tätte)
Viron suosituin meriaiheinen laulu on Tuulevaiksel ööl eli suomeksi vaikkapa Tuuletonna yönä. Sävel ja sanat ovat Jaan Tätten kynästä. Tätte on näytelmäkirjailija, näyttelijä, ohjaaja ja laulaja. Tuuleton yö julkaistiin Tätten levyllä Tulemine (2009). Se oli vuoden 2009 tanssijuhlien tunnussävel. Silloin sen esittivät duettona Marko Matvere ja Liisi Koikson ja sellaisena se on tainnut iskostua mieleen jokaiselle, joka on saattanut kuulla Virossa musiikkia vuonna 2009. Tuuleton yö oli vuoden radiohitti ja seuraavana kesänä järjestettiin vielä samanniminen konserttikiertue.
Laulussa on kaksi ikävöivää yksinpuhelua – toinen laivallaan rannikkoa kohti seilaavan merimiehen ja toinen rannassa horisonttiin tähyilevän naisen. Kertosäe sulattaa kaksi kaipausta dialogiksi: tahdon sulle jo huudahtaa, vielä ja vielä ja vielä – tuuli käy pohjoisesta, nyt on minun vuoroni, myrskytä sinun sydämessäsi. Erityisen hieno riimi on tuo ”tuule suund on nord, nüüd on minu kord”. Antaa ärrän päristä, siinä on tukahdutettua voimaa!
Meri, koti-ikävä, kaipaus ja rakkaus. Eipä tälle laululle voi muuta ennustaa kuin pitkää ikää siellä, missä virolaiset laulavat.