Olipa hieno ilta Musiikkitalon klubilla – ja aivan jo visuaalisesti. Lavan violetissa hohteessa tumma ja vaalea nainen keskellä ja sivuilla kaksi miestä kitaroineen, symmetrisesti. Symmetria onnistui, koska toinen eli Paul Daniel on vasuri. Toinen eli Jaak Sooäär vaihtoi soitintaan, ja sitten helisi välillä ihmeen kantelenomainen kirkkaus – oma erikoisviritys, kuulimme täydessä salissa. Jänniä soundeja kitaroista, mutta vielä jännempiä niistä efektilaitteista, joita laulajattaret käyttelivät. Kadri Voorand on tunnettu ääni-ihme, ja yhdessä Liisi Koiksonin kanssa syntyi sekä rytmisesti täsmällisiä duettoja että hurjia vyörytyksiä.
Ja nehän kuuluivat asiaan alkuperäisteoksissakin. Ideana oli nimittäin versioida Veljo Tormisin kuuluisia kansanlauluadaptaatioita ja sävellyksiä perinteen pohjalta; ja niissähän soi välillä noitarumpu ja riehuu arktinen hurjuus. Nyt siis lähdettiin kolmannelle kierrokselle: ensin alkuperäinen virolainen tai inkeriläinen laulu, sitten Tormis, ja nyt nämä. Onnistui, tämä kierrätys ja kerrostuminen.
Vaan yksi välivaihe tuli mieleen ja samalla muistot. ”Kadriko” – mahtava oli tämä esitys, mutta mahtava on myös legendaarisen Collage-yhtyeen tulkinta 42 vuoden takaa. Näin kerrostuu… Uusi kerrostuma todella loi uutta ja muistutti vanhasta – ja veti meidät kuulijat mukaansa.