Viro-instituutti Suomessa, Suomi-Latvia-ystävyysseura Rozentāls ja Suomi-Liettua -ystävyysseura Donelaitis julkaisevat yhteisen käännöskirjallisuuden antologian Baltia-Nippernaatin syksyllä 2021. Kyseessä on ensimmäinen Viron, Latvian ja Liettuan kirjallisuutta esittelevä Nippernaati-julkaisu.
Nippernaati-sarjan johtoajatuksena on ollut tuoda aiemmin julkaisematonta virolaiskirjallisuutta suomalaisten luettavaksi. Baltia-Nippernaatin ajatus myötäilee tätä periaatetta: suomentaa ennen suomeksi julkaisemattomia Baltian maiden kirjailijoita, joiden arvellaan kiinnostavan suomalaista lukijaa. Julkaisulla halutaan rohkaista kustantajia julkaisemaan uutta suomennettua kirjallisuutta, tarjota lukijoille uusia lukuelämyksiä ja pitää suomentajien ammattitaitoa yllä.
Baltia-Nippernaatin päätoimittajat ovat Anniina Ljokkoi (Viro), Reeta Tuoresmäki (Liettua) ja Annika Suna (Latvia). Edellisen virolaisen kirjallisuuden antologia Nippernaati 4:n päätoimittaja Anniina Ljokkoi kommentoi tekstien valintaa ja yhteistyötä Baltia-numeron tiimoilta:
”Meillä oli ajatuksena valita nykyaikaan sijoittuvia tuoreita tekstejä, jotka heijastavat sitä, mitä Baltian maille nykyään kuuluu ja mitä niiden nykykirjallisuudessa on meneillään. Haluttiin tietoisesti välttää historia-painotusta, jotta suomalaisten Baltia-kuva päivittyisi nykyaikaan toisen maailmansodan ja Neuvostoliiton teemoista. Historiaakin on kuitenkin mukana; Latviassa kirjoitetaan tällä hetkellä juuri 1900-luvun tapahtumista kertovaa kirjallisuutta, joten sitäkin on yhden tekstin verran.”
Kaikista kolmesta maasta on mukana neljä kirjailijaa. Mukana on myös tasapuolisesti eri sukupuolten edustajia.
Baltia-Nippernaatin tekstejä
Virolaiskirjailijoista Baltia-Nippernaatissa esitellään romaani- ja matkakirjailija Eia Uus, jonka feministinen romaani Tüdrukune (“Tyttönen”) aiheutti ilmestyessään keväällä 2019 paljon keskustelua Virossa mm. Me too -liikkeestä. Martin Algusen Midagi tõelist (“Jotain todellista”, 2018) esittelee kahden erilaisen miehen tarinat tapahtumapaikkoinaan keskiluokkainen rivitalolähiö ja Koplin kaupunginosa. Lisäksi Virosta saadaan lukea tuoreet suomennetut näytteet Susan Luitsalon esikoisteoksesta Ka naabrid nutavad (“Naapurissakin itketään”, 2019) ja Tõnis Vilun runoja viimeisimmästä kokoelmastaan Tundekasvatus (“Sydämen oppivuodet”, 2020).
Latvialaiskirjailija Andra Neiburgan Stum, stum -novellikokoelman (”Työnnä, työnnä”, 2004) tekstit ovat psykologisen tarkkoja, vaikkakin inhimillisiä ja humoristisia kuvauksia ihmissuhteista ja yksinäisyydestä. Māris Bērziņšin romaani Svina garša (“Lyijyn maku”, 2015) on lämminhenkinen kuvaus nuoren tavallisen miehen kasvusta ja kansallisuuden merkityksestä toisen maailmansodan traagisten tapahtumien keskellä. Jānis Joņevsilta saamme lukea absurdin novellin kokoelmasta Tīģeris (“Tiikeri”, 2020) ja Anna Auziņa runoja kokoelmasta Annas pūra govs (“Annan myötäjäislehmä”, 2017).
Ukranaislähtöisen liettualaiskirjailija Jaroslavas Melnikasen Adata (“Neula”, 2019) on nyky-Vilnaa kuvaava dekkari, jonka yhdeksi teemaksi muodostuu maastamuutto. Euroopassa palkitulta Undinė Radzevičiūtėlta on suomennettu novelli Apversti piramide (”Kuinka kääntää pyramidi ympäri”) teoksesta Baden badeno ne bus (”Baden-badenia ei tule”, 2011). Sigitas Parulskisin kirjoitukset ovat kokoelma lyhyitä ajatuksia, arjen filosofiaa, joita hän julkaisee myös omilla Facebook-sivuillaan ja Danute Kalinauskaitėn novelli “Tavarat” (Daiktai) on peräisin hänen toiselta lyhytproosakokeolmaltaan Niekada nezinai (”Koskaan ei tiedä”, 2008). Teos valittiin Liettuassa vuoden luovimmaksi kirjaksi.
Baltia-Nippernaatin tekstejä ovat olleet suomentamassa Mirja Hovila, Sini Katainen, Hilkka Koskela, Kaisu Lahikainen, Alexandra Lahti-Nuuttila, Katja Meriluoto, Annika Suna, Akira Takaki, Aale Tynni, Annamari Typpö ja Jouko Vanhanen sekä Helsingin yliopiston latvian ja liettuan kielen opiskelijoita.