Runoja
Suomentanut Merja Aho
1994
28. syyskuuta
herään Räpinan puutarhaopiston
asuntolassa
ympäristönsuojelun opiskelijana
lähden kouluun
ensimmäinen tunti
hydrologiaa
opettaja ilmoittaa surullisena
iso laiva on uponnut
mukana paljon virolaisia
koulun jälkeen palaan
asuntolaan
komendantti koputtaa ovelle
Jaan, poliisi haluaa puhua kanssasi
oho!
päivää oletteko te Jaan Pehk
tulkaapa autoon
miten te pelastuitte?
oliko teillä pelastusliivit?
ei, minä en ollut sillä laivalla…
kyllä me tiedämme olitteko vai ette
pääsittekö pelastuslautalle
en päässyt…
no kertokaa sitten miten on mahdollista
että olette täällä
en minä tiedä… no käyn täällä koulua…
kuulkaas ei kai poliisi tyhmä ole
tiedämme että käytte koulua
mutta harkitkaa tarkkaan mitä puhutte
otamme teihin yhteyttä
voitte nyt mennä
palaan kämppääni ymmärtämättä mitään
komendantti koputtaa
luoja taasko poliisi
ei
Jaan sinulle on puhelu
Tallinnasta soitetaan
Kriisikomission
kysymysvyöry:
päivää oletteko Jaan Pehk
minä vuonna olette syntynyt?
kuinka pitkä olette?
onko tukkanne tumma vai vaalea?
kihara vai suora?
tumma ja kihara
vastaan
sopii!
otamme teihin yhteyttä
kuulemiin
muuan luokkatoveri juoksee käytävällä vastaan
huutaa minulle
radiossa luettiin hukkuneiden nimet
ja niiden joukossa oli myös
Jaan Pehk
tiesin sen Jaan Pehkin
hän ei ainoastaan juossut
vaan ajoi pyörällä ja oli taitava uimari
hetkeksi silmien eteen palaa muisto
kahdeksankymmenluvulta
kun telkkarissa näytettiin triatlonkilpailua
Jaan Pehk meni johtoon!
olin ylpeä nimekkäästä kaimastani
iltapäivällä tehdään retki
Piusan luoliin
joka puolella hiekkaa
kuljemme pitkin vanhoja käytäviä
äkkiä takaa kuuluu kumea mätkähdys
parin askeleen päästä
luolan katosta on pudonnut
pari tonnia hiekkaa
miehenkorkuinen keko
samana päivänä oli melkein hävinnyt
kaksi Jaan Pehkiä
toinen meren syvyyksiin
toinen maan uumeniin
samoihin aikoihin kotikaupungissani Türissä
soitetaan vanhemmilleni
päivää hukkuiko teidän Jaan haaksirikossa
ei hukkunut
meidän Jaan on koulussa
ahaa… no voi harmin paikka
tuut-tuut-tuut
muutama päivä myöhemmin kuljeskelen Türissä
näen joitakin hämmentyneitä ilmeitä
ihan kuin olisin jollekulle velkaa
että en istu meren pohjassa
vaan kävelen keskellä kaupunkia
miten se kehtaa – kerrottiinhan että se hukkui
meri
mitä sinä oikein teit heille
angiina
kurkku on
punainen
kuin tomaatti
ette varmaan usko
mutta
eilen seitsemältä
heitin nopalla
kahdeksan
PUHELU PUHELINOPERAATTORIN
ASIAKASTUKEEN
Tuki: Mikä on salasananne?
Minä: Öööö… hitto, en oikein muista, mutta
öööö… taitaa olla Koira tai sitten Leipä…?
Tuki: No – jaa. Siis kumpi?
Minä: Öööö… ehkä kuitenkin Leipä?
Tuki: No ei ollut Leipä. Olkaa hyvä ja soittakaa
uudelleen.
Tuut-tuut-tuut…
Jaan Pehk
Jaan Pehk (s. 1975) on kirjallisuuden ja esittävän taiteen ammattilainen. Hän on runoilija, viisunikkari, säveltäjä, näyttelijä ja laulaja. Pehk on julkaissut viisi runokokoelmaa. Lisäksi hän on sanoittanut useiden virolaisartistien, esimerkiksi Liisi Koiksonin biisejä. Omia tekstejään Pehk on levyttänyt Orelipoiss-pseudonyyminimellä.
Niin runojen kuin laulujenkin aiheet Pehk ammentaa arkisista asioita ja tapahtumista,
joita sävyttää yllätyksellinen huumori. Virolaisten radiokanavien soittolistojen kestosuosikki on Pehkin kaunis ja humoristinen biisi Neli jäätist (“Neljä jäätelöä”), jossa myös taiteilijan monipuolinen äänirekisteri pääsee oikeuksiin.
Merja Aho
Merja Aho työskentelee Kirjallisuuden vientikeskuksessa FILIssä kääntäjäohjelmien
koordinaattorina. Päätyönsä ohella hän suomentaa virosta niin asiatekstejä kuin kaunokirjallisuutta. Aho on suomentanut virolaista runoutta moniin runoustapahtumiin, muun muassa Timo Maranilta ja Kaupo Meieliltä. Julkaistuja suomennoksia ovat
mm. Mats Traatin Haralan elämäkertoja (ntamo, 2011) sekä Doris Karevan ja Liisi Ojamaan runoja suomalaisvirolaisissa antologioissa 8 + 8 ja 8 + 8 II (NyNorden 2013 ja 2015).