Runoja
Suomentanut Tuula Irene Friman
synnyin vuonna 1988
ei en puhu viroa aksentilla
etenkään silloin
kun jätän nimeni kertomatta
ei en puhu venäjääkään aksentilla
etenkään silloin kun jätän kertomatta virolaisen äitini nimen
lue tämä runo
katsomatta nimeäni
lue tämä runo
ilman minun nimeäni
ja sano vielä
että puhun aksentilla
tällä paperilla
ja
ei
minä en halua pseudonyymiä
vasta lukion jälkeen minusta tuli taas
sveta
ennen olin svea
äidistä se tuntui virolaisemmalta
(passissa minulla on isän antama nimi
sveta)
ja niin minä kuljin
ensimmäisestä koulupäivästä alkaen ympäriinsä
esitellen itseni
jonain toisena
ei kiitos
mieluummin vaikka puhun
teidän mielestänne
aksentilla
kuin kärsin persoonallisuuden jakautumisesta
eikö vaan
nana
tyttö
sinä lettipää joka
käyt tanhutunneilla soitat pianoa
(kun soitat rahmaninovia kaikki katsovat suu auki)
jota äiti ei päästä toisten tyttöjen kanssa juomaan
ennen kuin olet melkein 18
sinä joka et satuttaisi kärpästäkään
saat kymppejä (yksikin yhdeksikkö
todistuksessa saa sinut itkemään niin hysteerisesti että
kaikki epäilevät äidin hakkaavan sinua kotona)
luet doris karevaa ja kirjoitat 11-vuotiaana
pöytälaatikkoon romanttisen riimirunon
(”niin hellästi sä katsot minuun päin
myös katseeni mä sinuun luon
vaan saapuu pian
loppu tarun tämän
et rakkauttas mulle enää suo”)
sinä joka et välitä yhdenkään pojan silmäniskuista
alaselän hennoista sipaisuista
ennen kuin olet melkein 20
sinua niin juuri sinua
haukutaan lopulta
luntuksi lutkaksi
kylähuoraksi
naisrunoilijaksi
miss universum
kauniin tytön runo
tänään kanssani
ei voi
mennä
liian pitkälle
tahdon naida ja tappaa
sillä olen ollut liian kauan hyvä tyttö
ryhdyn taas pahaksi
mutta tällä kertaa kuten lempipunkkarini
minä soitan
loppuun asti
olen intohimoinen tyttö
parhaiten osaan
suudella ja soimata
kauniin tytön runo
tänään kanssani ei voi mennä liian pitkälle
tahdon naida ja
tappaa
naida ja tappaa
enkä minä lopeta ennen kuin maailman huulet ovat vain minun
jalkojeni
välissä
en lopeta ennen kuin kaikki huulet ovat vain minun
jalkojeni
välissä
enkä
muuten
ennen en lopeta
pihan kuningatar 4 ever
ole minun harmaa paratiisini
vielä rakentamattoman kanaalin alku ja kanaalin
loppu
ole minua 10 vuotta vanhemmat
rohkeasti meikatut
tytöt hopeisissa tai kultaisissa korokepohjakengissään
ole heidän poikakaverinsa kitaroineen
päivästä päivään soittamassa sisäpihalla pelkkää tsoita
etenkin sitä yhtä biisiä
ole minun syystanssini priislen takamailla
missä vietimme kavereiden kanssa päivät
etsien kokispullon korkkeja uutta kokispulloa varten
ja löysimmekin joka kerta
ole hänen ensimmäisen kerroksensa parvekkeenalus
johon on ikuisiksi ajoiksi kirjoitettu haalistuneella halvalla tussilla
саша + света 4 ever
ole minua ikuisesti vihaavat pikkutytöt
koska hän valitsi juuri minut
ei se jälkeenpäin tietenkään yllätä
olin ainoa joka ei
piitannut hänestä pätkääkään
ole minua vihaavat onnelliset pikkutytöt
kun lopulta muutin sieltä pois
ole heidän jäähyväissanansa prikulleen
”toivottavasti sinä et uudella pihalla esitä samanlaista kuningatarta kuin täällä”
kaikilla itku silmässä
ole minun yhdeksänkymmentäluvun loppuni
linnamäe 45:n pihan penkeillä
joihin oli isoin kirjaimin aina raapustettu
joko nirvana
tai prodigy
Sveta Grigorjeva
Sveta Grigorjeva (s. 1988) on Tallinnassa asuva koreografi, ohjaaja, tanssija ja runoilija. Hän on opiskellut Tallinnan yliopiston lisäksi Rans-kassa ja Grönlannissa. Ensimmäiset runonsa Grigorjeva julkaisi Värske Rõhk- ja Vikerkaar -kirjallisuuslehdissä. Ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa ilmestynyt runokokoelma kes kardab sveta grigorjevat (”kuka pelkää sveta grigorjevaa”) ilmestyi vuonna 2013. Kokoelma herätti Viron kirjallisuuskentällä kiivasta keskustelua realismista, vaikka kirjoittaja ei omien sanojensa mukaan pidä realismia taiteessa kovinkaan mahdollisena. Grigorjevan runoja on helppo lukea omakohtaisina, jopa tunnustuksellisina. Päällimmäisenä niistä välittyy kuitenkin itsemääräämisen ja -määrittelyn tärkeys. Runojen puhuja tuntuu toistuvasti pyrkivän ulos valmiiksi määritellyistä lokeroista, haastamaan laiskoja ja sovinnaisia luokitteluja, joissa nainen on joko huora tai madonna, runotyttö tai rääväsuu. Grigorjevan runot eivät pakota valitsemaan, niiden asenne on enemmänkin so what, ole mitä olet. Riittävän pitkälle viety (itse)ironia saattaa lopulta olla itse totuus.
Ohjaukset ja koreografiat:
- Keda ma täna tantsin (2011)
- SÕP-RUS-EST (2012)
- Welcome to the Jungle (2012)
- Hoiak (2014)
- Smells Like Team Spirit (2015)
- Carmina Trash (2015)
Palkinnot:
- Sõltumatu Tantsu Ühendus -yhdistyksen Vuoden tulokas -palkinto ohjauksesta SÕP-RUS-EST 2012
- Tallinnan yliopiston kirjallisuuspalkinto 2013 (Vikerkaar-lehdessä syyskuussa 2012 ilmestyneistä runoista)
- Vikergallup-äänestyksen voittaja: vuoden debyytti 2014 kokoelmalla kes kardab sveta grigorjevat
Tuula Irene Friman
on Tallinnassa asuva suomen ja viron kielen opettaja ja suomentaja.