Nippernaati 2 on kattaus suomentajien poimimaa kirjallisuutta Virosta. Sopivia tekstejä valikoidessaan he ovat ajatelleet sekä lukijaa että itseään: päämääränä on esitellä sellaista kaunokirjallisuutta, johon suomalaisen lukijan kannattaa tutustua, mutta joka toisaalta on myös jollain tavalla suomentajalle itselleen merkityksellistä. Lukiessaan työkielensä kirjallisuutta suomentaja kohtaa runoja, novelleja, romaaneja ja esseitä, jotka synnyttävät vahvan tuntuman siitä, että kyseisen tekstin pitäisi päätyä suomalaiselle lukijalle, se sopisi hänelle. Yhtä vahva voi olla kääntäjän tunne siitä, että juurin tämän tekstin minä haluaisin suomentaa. Näistä tunnoista on Nippernaati koottu.
Nippernaati 2 -kokoelman avaa Mart Kivastikin haikea novelli Omakuva naisen ja hevosen kanssa. Sen on suomentanut Katariina Suurpalo, johon novellin hevosteema vetosi erityisesti. Sijoitin sen alkuun, koska sen valikoituminen suomennettavaksi ja mukaan tähän kokoelmaan on hieno esimerkki kääntäjän varmuudesta. Teksti tuntuu omalta, juuri tämän hän haluaa kääntää. Se on erinomainen lähtökohta työlle ja lupaa sujuvaa käännöstä.
Vuokralle annetaan on elokuvantekijän, kirjailijan ja kosmopoliitin Ilmar Taskan hienostunut novelli, joka etenee vaivattomasti soljuen ja kestää monta lukukertaa. Sen pienistä yksityiskohdista avautuu kokonainen ihmiselämä kaikessa dramaattisuudessaan. Annamari Typön suomennos kuljettaa vaivattomasti Taskan hienostunutta tekstiä.
Mudlum on viime vuosien mielenkiintoisimpia tulokkaita virolaisessa kirjallisuudessa. Kulttuuriryhmittymä ZA/UMin blogista aloittanut Mudlum kertoo aikalaistarinoita tarkkojen havaintojen kautta. Varja Arolan valikoima ja suomentama novelli Leppäkerttujen vuosi avasi Mudlumin kiitetyn novellikokoelman, hänen esikoisteoksensa Tõsine inimene (”Vakava ihminen”, 2014).
Kaur Riismaa on nuori tyylitaituri, joka ei pelkää haastaa itseään kokeiluihin. Riismaa julkaisee sekä proosaa että runoutta ja on saanut molemmista palkintoja. Luonnehdinta ”edessä loistava tulevaisuus, hänestä kuulemme vielä” lienee keksitty hänen kaltaisiaan varten. Heidi Iivari on poiminut tähän kokoelmaan tekstejä koko Riismaa runoilijan taipaleen varrelta.
Sveta Grigorjeva on runoilija ja ohjaaja-koreografi-tanssija. Häneltä on mukana tekstejä kokoelmasta Kes kardab Sveta Grigorjevat (”Kuka pelkää Sveta Grigorjevaa”, 2013) sekä aiemmin julkaisemattomia runoja, jotka eivät ole nähneet painomustetta vielä viroksikaan. Runot on valikoinut ja suomentanut Tuula Irene Friman. Sveta Grigorjeva on tuulettanut sekä virolaista kirjallisuus- ja taidekenttää että tässäkin lukijoidensa pääkopan sisältöä. Hän metsästää ajallista taidetta – vastakohtana ajattomalle.
Marko Mägi on virolaisten kirjallisuuspiirien tuntema ilmiö ja ilmiömäinen esiintyjä, punkrunoilija, jota ei kai olisi voinut mukaan poimia ja suomentaa kukaan muu kuin Hannu Oittinen. Ryyppäämisestä, remuamisesta, krapuloista ja toipumisesta kirjoittava Mägi tavoittaa paljon lyhyisiin säkeisiinsä. Mukana on runoja useista teoksista.
Kustannustoimittajan ja kääntäjän työllä hankittu kirjoittajan kokemus tekee Kai Aareleidista hyvin taitavan ja vahvan kirjailijan – hän tietää, mitä teksteissään tekee. Aareleid on julkaissut yhden tämän vuoden 2016 vahvimmista romaaneista, Linnade põletamine (”Kaupunkien polttaminen”), mutta sen suomennettavaksi päätymistä odotellessa on mahdollista lukea Hanna Pippurin valikoimaa ja suomentamaa runoutta ja lyhytproosaa. Aareleidin runoilla ja novelleilla on hänen omien sanojensa mukaan se yhteys, että runot ovat novelleja, joita hän ei ole ehtinyt kirjoittaa.
Tekstien moniottelija, useiden kirjallisuusgenrejen taitaja Jüri Kolk esitellään Nippernaati 2:ssa prosaistina. Lyhytproosa sopii hänelle ja on muutenkin erittäin virkistävää luettavaa. Kolkin lastut ovat pari vuotta sitten julkaistusta kokoelmasta Suur võidujooks (”Suuri kilpajuoksu”, 2015) ja ne on suomentanut Anniina Ljokkoi, jonka tuntuma teksteistä oli niin vahva, että Kolk valikoitui mukaan tähän kokoelmaan toisena heti Kivastikin jälkeen. Kolkin proosapaloissa on vimmaa ja kokeellisuutta. Elämää voi tarkastella näinkin.
Kirjailija ja kirjallisuudentutkija Jaan Undusk on mukana Kaisu Lahikaisen novellisuomennoksena. Rakkaudesta kirjaan on hurmaava puolustuspuhe laajalle lukeneisuudelle ja sivistykselle, mutta ripaus ruumiillisuutta tekee tekstistä todellisen taideteoksen.
Peränpitäjänä tämänkertaisessa kokoelmassa on Paavo Matsin. Hän ei ole suinkaan mikään hännänhuippu, vaan vakaa perämies, joka näyttää, mitä virolaisessa kirjallisuudessa voikaan tehdä. Hänen tuore romaaninsa Gogoli disko (”Gogolin disko”, 2015), josta olen itse suomentanut katkelman, on viime vuoden kiitetyin ja eniten ällikällä lyönyt teos. Se on sekoitus tuttua ja eksoottista, se on tulevaisuudennäkymä venäläiseen Viljandin kaupunkiin, jonne ilmestyy kuolleista herännyt Gogol.
Kiitän kirjailijoita hienoista teksteistä ja myönteisestä suhtautumisesta, kollegoita hiotuista käännöksistä ja erinomaisesta työprosessista sekä tukijoita kannustuksesta ja luottamuksesta. Kehotan lukijoita seuraamaan Viro-instituutin tapahtumatarjontaa ja tulemaan kuuntelemaan Nippernaati 2:n kirjailijoita. Eniten kuitenkin toivotan antoisia lukuhetkiä suomennetun virolaisen kirjallisuuden parissa!
Sanna Immanen
suomentaja ja päätoimittaja