Runoja

Suomentanut Anna Kyrö

Runot ovat ilmestyneet kokoelmissa Gravitatsioon (2013), Julgeolek (2014) ja Sadam
(2017).

Tanssitunnit maan vetovoiman kanssa

tanssitat kaikkia, maan vetovoima,
vain rohkeat tuntevat askeleet.
luonteesi tasapuolisen julma
vetää puoleesi kivet ja höyhenet.
kruunusi painaa otsani maahan,
nöyrästi käyn, minne minua viet.
rakastan sinua, maan vetovoima,
linnuille jääkööt siipien tiet.

Aatamille

vaikka pieneksi hetkeksi valtaan
jouduin täydellisen psykoosin
en katunut, miksi olisinkaan.
tahdoin vain itkeä kainaloosi.
siitä hyvän ja pahan janosta
en vapaudu, veljeni.
se ei piittaa vastaanpanosta.
miksi pettää itseäni:
en koskaan muutu muuksi.
etsi itselle oma haltijatar,
jolle ryhdyt silmiksi, suuksi.
vaikka varjosi vielä kauan
pysyy laivani mastopuuna,
en, Aatami, koskaan muutu
niin luutuneeksi, että kestän
kenenkään kylkiluuna.

luhistut? siis laula lujemmin.
peräännyt? vain tanssiaskelin.
vaikka hautaan, aina hymyillen.
tiesithän jo kauan sisimmässä:
toimi itse, älä suostu kaikkeen elämässä.
jos et tahdo riutua vaan kestää,
sinun pitää omat haavat pestä
suolaisessa
merivedessä.

Kunnianhimo

en kanna muodikasta piikkikruunua.
kapulat heittää ajatusten rattaisiin
tuo komentaja, jonka äänen sointia
en sekoittaa voi ääniin tuhansiin.
vaikka tiedän, kuinka rautaote kuristaa,
suutelen kunnianhimon suuta kutsuvaa
ja tajuan: teen virheen seuraavan.
vaan aina suoraan hänen luokseen,
sokea orjuus on niin kodikasta.
kylmässä vuoteessa öisin kieriskelen,
nukahdan rakkaan katumuksen kainalossa vasta.

Tatjanan kirje Oneginille

kirjoitan teille, siinä kaikki.
nuorempi jos olisitte mies,
kävisi vielä toteen kenties
suunnitelmanne. se siitä,
olenhan vain maalaispiika.
eikö niin, armollinen herra?
ette tainnut koskaan uskoa,
että minunkin mittani täyttyy kerran.
minkä mahtaa, apina on aina apina,
olkoon kuningas tai kreivi.
eikä mikään käskypreivi
minua voi velvoittaa
hoitamaan kuin pikkulasta,
Onegin, teidänlaista paskiaista.

Aidan vierustalla

on lokakuu. luon katseen maahan.
ja maa on jälleen musta mikä musta.
en haluaisi mennä metsään, mutta
aidattu pihakaan ei anna innoitusta.
en pyri paratiisin puutarhaan,
en aidan taakse mennä uskalla.
jos pääsen kerran muurin yli vilkaisemaan,
voin rauhallisin mielin täältä poistua.

Öljyä hakukoneeseen

yö on kylmä, pyrstötähdet taivaalla,
lumi, potkukelkan pitkät jäljet,
kuurakerros turkilla ja huivilla,
katseessasi utelias välke.
tänä iltana kun menet kotiin,
guugleta mut, rakas, siitä vaan.
totuuteen ei ole tietä suorempaa.
usko pois, ei ole synti guuglettaa.
arvoituksellisuus salaperäinen
haihtuu kyllä ilman sitäkin.
kuten utelias välke katseesta:
vaikka vilpitön, niin vailla tunnetta.

Eda Ahi

Kun Eda Ahin (s. 1990 Tallinnassa) ensimmäinen runokokoelma
Maskiball (”Naamiaiset”) ilmestyi 2012 ja sai vuoden parhaalle esikoisteokselle
tarkoitetun Betti Alver -palkinnon, kiinnitettiin erityisesti huomiota runojen mitallisuuteen ja riimeihin, eikä ihme, sillä ne eivät ole 2010-luvun runouden tavallisimpia ilmaisukeinoja.

Huomiota saivat myös sanojen monimerkityksisyyttä ja foneettista samankaltaisuutta sekä sanontoja hyödyntävät kielipelit, joilla Ahi kääntää lukijan mielessä jo heränneet tulkinnat uusiin asentoihin.

Esikoista seuranneissa kokoelmissa Gravitatsioon (”Painovoima”, 2013), Julgeolek (”Turvallisuus”, 2014) ja Sadam (”Satama”, 2017) runoilija on kehittänyt ilmaisuaan ja aiheitaan vaihtelevampaan suuntaan. Uusien teosten myötä on käynyt yhä selvemmäksi, että muotokeinot eivät ole itsetarkoitus vaan tila, jossa runot elävät toistensa kanssa.

Neljän kokoelman lisäksi Ahin runoja on julkaistu aikakauskirjoissa Värske Rõhk, Looming ja Vikerkaar. Ahi on myös yhtenä kirjoittajana Loomingu Raamatukogun julkaisuna 2016/1 ilmestyneessä yhteisteoksessa 13 Eesti kirja. Julgeolek oli ehdokkaana Viron
kulttuurirahaston ja Gravitatsioon sekä Loomingissa ilmestynyt runo Tallinnan yliopiston kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Runoja on käännetty ainakin englanniksi, venäjäksi ja liettuaksi. Ahi kääntää itsekin kaunokirjallisuutta venäjästä ja italiasta.

Suppea käännösvalikoima ei voi antaa kattavaa kuvaa Ahin runouden kirjosta ja kehityskaaresta. Sitä paitsi Ahille ominaiset kielipelit menettävät säihkettään, kun niitä siirretään läheiseenkin kieleen. Arkielämän tai kirjallisuuden kautta käsitelty rakkaus ja sen uhka naisen itseydelle ovat varsinkin ensimmäisten kokoelmien keskeinen
teema. Ahi lukee runoissaan uudelleen ja toisin Viron ja maailmankirjallisuuden
klassikkoja, minkä vuoksi runojen avautuminen vaatii jonkin verran kirjallisuuden tuntemusta. Muita aiheita ovat ajankohtaiset maailman tapahtumat. Joissakin runoissa ammennetaan kansanperinteestä. Virolaisuutta, tuoreimmassa kokoelmassa myös
suomalaisuutta, tarkastellaan kriittisen ilkikurisesti. Joukosta löytyy
myös hiljaisia ja herkkiä, keskeislyyrisiä runoja. Filologin ja politiikan
tutkijan koulutukset antavat taustakaikua Ahin runoudelle.

Anna Kyrö

Anna Kyröllä (s. 1954) on psykologin ja kirjallisuuden koulutus.
Psykologiasta tuli ammatti ja kirjallisuudesta harrastus, joka herätti
kiinnostuksen suomentamiseen.