Runoja
Suomentanut Katja Meriluoto
kätken kasvoni
suureen pioninkukkaan
kun sade on ohi
pieni arpi isoäidin
ranteessa, tullut paimentyttönä
isäntäväeltä leipää näpistäessä,
veitsi viilsi kiireessä.
isoäiti näytti sitä minulle ja
lausui Allen Virolaisen pastoraalin
minulle alusta loppuun,
hän muisti sen kouluajoiltaan saakka ulkoa.
äiti kertoi tänään, että viisikymmenluvulla
hänen isänsä ja äitinsä ottivat kerran vuodessa
kaksi suurta vanerikoria ja
matkustivat junalla Leningradiin, asuivat
joitakin päiviä jossain vierasmajassa
ja kuluttivat nuo päivät
seisten sokerijonoissa; kerralla
sai ostaa vain tietyn määrän sokeria
(kai kilon), ja niin he jonottivat,
kunnes olivat ostaneet korit täyteen
sokeria; se oli siis koko talven
sokeri. ne korit olivat heillä kaapin
päällä vielä neljännesvuosisata myöhemmin,
kun olin pikkupoikana heillä,
ja isoäiti opetti minut rakastamaan
valkosipulia. kun isoäiti asui isoisän kuoleman jälkeen
jo meidän luonamme, kysyin kerran,
miksi hän juo niin paljon teetä, hän vastasi
minulle nauraen: ”hyvää makeaa vettä,
eipä mitään muuta.”
Rukousmylly
isoisä piti päiväkirjaa säästä ja
puutarhatöistään. 25. heinäkuuta 1976: ”Ensimmäinen
tomaatti punainen, äiti vei Aarelle, olikin kaksi
kappaletta.” olin silloin kolmikuinen.
samana päivänä: ”laitoin kirsikoille verkot.
Helvetillinen työ, veren maku suussa.
Puut ovat kasvaneet suuriksi.”
niiden kirsikkaverkkojen kanssa olikin
jatkuvasti ongelmia. muistan, että kerran
isoisä taas puuhasi niiden parissa,
levitteli niitä pihalle,
verkonsilmät tarrasivat koko ajan
paidannappeihin, sitten äkkiä
irtosikin nappi, isoisä
sanoi itsekseen vihaisesti ”vittu”,
vasta sitten huomasi, että minä istuin
siellä portailla, ja vannotti minua,
etten koskaan puhuisi sillä tavalla.
tietysti se jäi mieleeni,
tietysti olen minäkin suuttuessani
sanonut niin, ja niin tehdessäni muistan aina,
kuin pyöräyttäen ohimennen rukousmyllyä,
hiukan myös isoisää, hänen helvetillistä työtään
ja ensimmäistä punaista tomaattiaan.
tuoksuja varhaisvuosiltani:
lastentarhan käymälän kloori;
isoisän hajukimara, jossa päällimmäisinä
hänen lippalakkinsa pinttynyt hien ja hiuksien haju
sekä hänen vihreät piparmintunmakuiset
hernekarkkinsa, joita hän säilytti takkinsa povitaskussa
imeskelläkseen niitä tupakan sijaan;
äidin lämmin ja hiukan tukahduttava tuoksu ollessani hänen kainalossaan;
syksyisten tammenlehtikasojen kirpeä haju,
kun ne oli haravoitu kingissepakadun
tammipuistotien alle ja
me kaivauduimme niihin ja lojuimme kuin peiton alla,
vain kasvot peittämättä, ja olimme hämärtyvässä
syysillassa vaiti;
valgan isoäidin keittiön makeanimelä tuoksu
hänen paistaessaan öljyssä rahkapalloja;
mõisakülan keittiökaapin ummehtuneisuuden sekä
mausteiden ja lääkkeiden hajujen sekoitus,
tai mitä vielä sinne voisikaan olla kertynyt
alkaen siitä, kun mõisakülan isoäiti
oli lutherin tehtaan keittiötyttönä
valmistuttanut sen samassa tehtaassa itselleen;
viileän kiviportaisen rappukäytävän kosteudenhaju,
joka yhä edelleen alkaa pyörryttää, jos tunnen
sen jossakin, aivan kuin putoaisin painottomassa tilassa
jonnekin menneisyyteni ytimeen;
ullakon makea ilma, joka liittyy jollain tapaa
puluihin ja kuivuneeseen pulunpaskaan kuumentuneen
eterniittikaton alla, kuivuvan pyykin
raikkaan kostea tuoksu sekoittuneena siihen;
luokkahuoneen lastenhiki ja liitupöly, erityisen
pökerryttävä kesän alussa, kun koulu on loppu;
sipuli-jauhelihakastikkeen vieras tuoksu naapurissa;
isän kuorma-autonhytin istuinnahan ja öljyn tuoksu,
erilaisin vivahtein, riippuen siitä,
onko kesä ja hytti on kuuma vai onko talvi
ja hytti on viileä ja kostea;
autojen miellyttävä bensiinintuoksu, mikroautojen
erityinen kirpeä pakokaasu, samoin miellyttävä ja kiihdyttävä;
kompostikasat navetan takana mõisakülassa ja valgassa,
kitkerähkö;
likakaivoon pudonneen naapurinkoiran ällöttävä
ammoniakinhaju, kun se kerran retkeltään
palatessaan ilmestyi äkkiä meidän pihallemme lasten keskelle;
lumen raikas tuoksu, kun kipeänä kotona ollessani
avasin ikkunan ja levitin kermaviiliä
viiksikseni, sillä naapurintyttöä ikkunan alla se jaksoi huvittaa;
tekojärven mutainen vesi;
puuvajan kuivat halot ja briketti
leikkiessämme vajassa kotia;
lapsen saaneen naapurien kodin imelä tuoksu,
kai rintamaidon ja vauvankakan hajut sikinsokin;
opettajien tupakkahuoneen tupakansavu, jäähtyneen
kahvin ja sokerin tiivis ja jähmeä tuoksu;
kenkälankki vanhan asunnon käytävän
saapaskaapissa peilin alla;
sängyn alla olevan pölyn viileä ja virkistävä tuoksu;
staattisen sähkön tuoksu, jota synnytti yksi
oppimateriaalivarastossa ollut masiina –
kiekko, jota piti pyörittää kammesta, pyöritin
sitä värkkiä vain tuoksun takia;
ensimmäistä kertaa läheltä tunnettu tytönhiki,
hitusen kitkerä, viileä, aromikas, varsinaisessa merkityksessä
huumaava, hajuvedetön, kaunis tuoksu;
ja vielä yksi tuoksu;
ja vielä tuo tuoksu;
ja jotakin vielä;
ja vielä jotakin
Aare Pilv
Aare Pilv (s. 1976 Viljannissa) on tarttolainen runoilija ja kirjallisuudentutkija. Hän on valmistunut Tarton yliopistosta, jossa opiskeli virolaista kirjallisuutta, teatteritiedettä ja semiotiikkaa. Parhaillaan Pilv valmistelee väitöskirjaansa kirjallisuustieteen alalta.
Pilv on julkaissut viisi runokokoelmaa sekä palkitun omaelämäkerrallisen Italiaan sijoittuvan matkaromaanin Ramadaan (’Ramadan’, 2010). Pilv debytoi runoilijana 1996 kokoelmallaan Üle (’Yli’). Hän oli myös mukana perustamassa Erakkond-nimistä kirjallista ryhmittymää 1990-luvun puolivälissä. Erakkond eli ”erakkokunta” on itsenäisten ja keskenään varsin erilaisten kirjoittajien löyhä yhteenliittymä tai toveripiiri. Oman kaunokirjallisen tuotantonsa ohella Pilv on kääntänyt viroksi mm. vironvenäläistä kirjallisuutta sekä kirjoittanut esseitä ja kirjallisuus- ja teatterikritiikkiä.
Nippernaatissa nyt ilmestyvät runot on valittu Pilvin toistaiseksi julkaisemattomasta runokäsikirjoituksesta Kui vihm saab läbi (’Kun sade on ohi’). Näitä uusimpia tekstejä voisi nimittää muistin ru-nou-deksi. Pilvin varhaisemmassa tuotannossa katsottiin maailmaa toisinaan vanhan miehen näkökulmasta, mutta nyt Pilv palaa monissa runoissaan takaisin unenomaisena näyttäytyvään lapsuuteen, sen tuoksuihin, väreihin ja tunnelmiin.