Lahdessa (tai ”Lahes” niin kuin paikalliset sanovat) on kesäkuun puolivälissä 15.–17.6. koolla VII Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressi. Se on suomalais-ugrilaisten suurtapahtuma, jota on järjestetty neljän vuoden välein vuodesta 1992 alkaen. Kongressiohjelma on runsas ja puhuja- ja tervehtijäkunta arvovaltaista. Edellisen kerran kongressi pidettiin Suomessa vuonna 2000. Seuraavat kongressit järjestettiin Tallinnassa vuonna 2004, Hanti-Mansiijskissa vuonna 2008 ja Unkarissa Siófokissa vuonna 2012.
Oheisohjelmaa on paljon, mm. Lahden runomaraton 2016 -festivaali, joten luvassa on monipuolinen, taatusti ajatuksia herättävä ja suomenkesäinen oman kielikuntamme edustajien kokoontuminen asiaosuuksineen, lastenohjelmineen ja illanviettoineen.
Virolaista kulttuuria on Lahdessa tarjolla monessa muodossa. Runoilija Carolina Pihelgas, jonka tuotantoon kurkistettiin Nippernaati 1 -kokoelmassa, esiintyy perjantaina 17.6. klo 20 Ugric Slam & Open Micissa ravintola Lastussa. Pihelgasin runot on suomentanut Anniina Ljokkoi.
Pihelgas on mukana myös osana esitystä, joka kuullaan Sibeliustalolla lauantaina 18.6. klo 14.45. Reval Ensemble (Viro/Marimaa) kokoonpanolla Arete Teemets (sopraano), Anna Mishina (kansanlaulu) Diana Liiv (piano), Kristi Mühling (kantele) ja Aare Tammesalu (sello) esiintyy silloin sekä yhdessä Pihelgasin kanssa että esittää Mart Siimerin Yli väkevän veden -teoksen (Üle võimsa vee). Tämä esitys päättää maailmankongressin. Siimerin teos on viime vuoden heimopäivää varten tilattu kamarimusiikkiteos, joka perustuu marilaiseen lyyriseen kansansävelmään. Teos kantaesitettiin Virossa viime vuoden joulukuussa, mutta nyt se kuullaan ensimmäistä kertaa Viron ulkopuolella.
Jo ennen Lahden viikonloppua ilmestyy suomeksi virolaisen Jaak Prozesin kirja Onko Putin vepsäläinen? (Tallinna-kustannus 2016). Se kohdistaa päähuomionsa Venäjän suomensukuisiin kansoihin sisältäen omakohtaisia muisteluksia ja pohdiskelua sukukansojemme asemasta, samoin kuin tekijälleen sattuneita vitsikkäitä ja vähemmän vitsikkäitä tapauksia. Jaak Prozes kysyy, mahtaisiko Venäjän presidenttikin olla Suomen sukua… Kirja on toisaalta varsin ärhäkkä kannanotto siihen, miltä suomensukuisuus näyttää, kun sitä katselee läheltä pitkällä perspektiivillä, miltä se maistuu oikeasti muualla kuin länsieurooppalaisessa ympäristössä – ja miksi se ei aina kaikkia miellytä.
Suomalais-ugrilaisista kansoista vain harvalla on yhtä pätevä ja laaja-alainen kokemus kuin Tallinnassa toimivan Fenno-Ugria-järjestön pitkäaikaisella työntekijällä Jaak Prozesilla. Historian alalta valmistunut Prozes kuuluu järjestön uudelleen organisoijiin, ja hänet tunnetaan hyvin paitsi Virossa niin myös Unkarissa ja Suomessa. Hänet ovat ottaneet omakseen myös kaikki Venäjän suomensukuiset kansat. Prozesista on tullut keskeisen tärkeä kulttuurilähettiläs omassa ajassamme.
Kirjan on suomentanut Hannu Oittinen ja sekä hän että Jaak Prozes ovat paikalla tiistaina 14.6. klo 17 Eesti Majassa kirjan julkistamistilaisuudessa. Sieltä he matkaavat Lahteen ja osallistuvat maailmankongressiin.
Lähtekää siis Lahteen – Eesti Majan kautta!