Iloa päänvaivasta – Triin Soometsin runoja suomentamassa

Mitä tarkoittaa lause lihtsaks on vaja saada? Jos kääntäjältä kysytään, hän luultavasti vastaa, että merkitys riippuu asiayhteydestä; jotta lauseen voisi kääntää, on tiedettävä, mistä kokonaisuudesta se on irrotettu. Merkitykseen vaikuttaa se, mitä aiemmin on sanottu tai kirjoitettu, kuka nuo sanat esittää, missä, milloin ja kenelle ja miten teksti jatkuu, jos jatkuu. Ja vaikka tuon kaiken tietäisi, vaihtoehtoja on monia.

Esimerkkilauseen merkitystä pohdimme hiljattain kääntäjä Anniina Ljokkoin kanssa. Se on säe runoilija Triin Soometsin kokoelman Varjatud ained (2009) avausrunosta, joka kokonaisuudessaan kuuluu näin:

lihtsaks on vaja saada
ükskõik kui keerulist kaudu
hakata usaldama
laugastel saelaugu
hakata aru saama
läbi elatu
mis seda puudutab kuhu
sõrm ja sõna ei ulatu

Se on yksi runoista, jotka valitsimme ja käänsimme äskettäin ilmestyneeseen Triin Soometsin suomennosvalikoimaan Olemisen ompelet (Viisas elämä, 2016). Soomets on filosofinen ja herkkä kirjoittaja, jonka runoissa on vahvoja aistillisia kuvia, paradokseja ja kielileikkiä. Suomentajalle runot tuottavat päänvaivaa ja siksi myös iloa ⎯ onhan kääntäminen eräänlaista ongelmanratkaisua, jossa joukko erilaisia palasia pyritään loksauttamaan kauniisti kohdalleen.

Käännösratkaisuja miettiessään kääntäjä käy vuoropuhelua tekstin monien kontekstien kanssa ja ehkäpä myös kirjailijan ja kustannustoimittajan kanssa. Nyt kun suomensimme runot yhdessä, vuorovaikutus oli vieläkin kerroksisempaa, sillä punnitsimme mahdollisia käännösvastineita myös keskenämme, kumpikin omaa kielitajuamme, taustaamme ja kokemusmaailmaamme vasten.

Työskentely toisen kääntäjän kanssa rikastuttaa. Kun sanavalintoja tarkastelee yhdessä, löytää ulottuvuuksia, joita muuten ei huomaisikaan. Voi valita entistä useammasta vaihtoehdosta sen, joka parhaiten välittää runon hengen.

Miten sitten kääntyisi tuo säe, lihtsaks on vaja saada? Suomennos voisi kuulua vaikkapa näin: täytyy yksinkertaistaa, pitää yksinkertaistaa, on pakko yksinkertaistaa, yksinkertaisuuteen on päästävä, selkeyteen on päästävä, on saavutettava selkeys, on päästävä selkeyteen, on yksinkertaistettava… Vaihtoehtoja tosiaan riittää, onneksi.

Me suomentajat pyrimme välittämään lukijalle kirjailijan äänen: tekstin tyylin, keinot, rytmin, sävyn ja tunnelman. Käännös ei kuitenkaan ole toisinto, vaan mahdollisimman tarkka tulkinta. Välitämme siis kirjailijan äänen, mutta sellaisena kuin se meille soi. Kun me Anniinan kanssa kuulostelimme tuota Varjatud ained -kokoelman avausrunoa, se soi näin:

on pakko yksinkertaistaa
vaikka vaikeimman kautta
alettava luottaa
pitkospuihin suolla
alettava ymmärtää
eletty
mikä sitä koskee ja mihin
sormi ja sana eivät ylety

Ainoaa oikeaa käännöstä ei monesti olekaan, vaikka vääriä olisi loputtomasti. Paljon päänvaivaa, paljon iloa.