Runoja
Suomentanut Jukka Mallinen
Omituista miten tämä tai tuo ilmiö
saa äkisti poliittisen vivahteen
näyttäisi no virolaiset no virossa
mutta voiko siitä puhua no ja mitä
oli 1600-luku kun venäläiset vanhauskoiset
asettuivat viroon peipsijärven seuduille
oli 1800-luku kun viron maarahvas
alkoi nimittää itseään eestiläisiksi
oli vuosi 1918 kun viro voitti venäjän
ja julisti itsenäisyyden
oli vuosi 1940 kun viro liitettiin neuvostoihin
ja tasavallasta tuli osa imperiumia
oli vuosi 1991 kun neuvostot palauttivat virolle
sen jo kerran hankkiman itsenäisyyden
oli vuosi 2007 kun neuvostomuistomerkki
siirrettiin tallinnassa keskustasta laitakaupungille
historia ei tunne konditionaalia
historia kaihtaa abstrakteja käsitteitä
poliittisten keskustelujen ylilämpö tympii minua
en innostu pikaistuksissa esitetyistä asiantuntijalausunnoista
taistelua historian kentällä käy kollektiivinen peluri
ja siinä juuri piilee jekku
minun oma historiani solmiutuu heti kummankin
puolen paradigmaan – viron ja venäjän
synnyin ja olen jo 30 vuotta elänyt virossa
jota pidän ainoana isänmaanani
samalla ajattelen ja puhun venäjäksi
joka on äidinkieleni
synnyinmaan ja äidinkielen välillä
valitsen neutraliteetin
Kevytmielistä, Jukka Malliselle
Suomi – epätavallinen maa
Rauhallinen, edistyksellinen, kyllästetty.
Täällä ilma ei ritise ideoista,
täällä ideat annetaan ilmapalloissa.
Suomi on keskitien etsimistä
runsauden ja vaatimattomuuden välillä.
Kivillä anteliaasti lasketut jalkakäytävät ja kadut muistuttavat keittoa,
jossa sakeus on vallitseva.
Ajattelen tätä joka kerta kun satun Helsingin keskustaan.
Oi armaat suomalaiset kaupungit –
Porvoo Kotka Lahti…
Teitä on mahdotonta olla rakastamatta,
sillä miten muuten suhtautua paikkaan,
jossa kadun hälinä on yhtä siunattu
kuin on siunattu vastasyntyneen ensi huuto.
Suomessa ihmisen on helppoa.
Suomessa ihmisen on helppoa olla ihminen.
Saapunut sattuu täällä ”nollapisteeseen”.
Varmaan se juuri on vapautta.
22. –23.3.2009 Helsinki
metafysiikka alkaa perjantaina
kun lapsuudenystävätär
saattaa sinua Kiovan–Simferopolin-junaan
ja muiskauttaa pehmeästi poskelle asemalaiturilla
olet matkalla kirjallisuusfestivaalille
pöydällä kilisevät
kylmästä hikoilevat pullot
matkatoveritar menossa tyttären Marinan luokse
kysyy: miten teillä siellä Virossa
eikö venäläisiä sorreta?
ei sanon minä
ja ajattelen iPadiani
laukkuun kätkettyä
ei sorreta
jo kesällä venäläiset varasivat
Viron kaikki hotellit jouluksi
daami istuu alalaverilla ja tekee yhä uusia kysymyksiä
iPad hänen allaan haluaa sijoittaa itseensä uusia runoja
kuka minä olen?
trubaduuri, joka saa iloa taiteesta
etsii kohtaamista uusien laulujen, ihmisten ja katujen kanssa
Virossa minua odottavat vaimo ja lapsoset
(lukijaa sepittää mielellään elämäkertaa kirjoittajalle)
huoneisto ja näköala merelle
(rakastan enemmän järviä, mutta se ei ole tärkeää)
ja jatkuva syventyminen omaan itseeni
Viro, Viro…
tyttö jolla on ylpeä käynti
joka tähyilee milloin länteen, milloin pohjoiseen
mutta pystyy polkaisemaan jalallaan
”eli olet oma niin täällä kuin sielläkin”
matkatoverini huomauttaa
nyökkään vastaukseksi
minusta on mukava olla kaikkialla ulkomaalainen
metafysiikka alkaa perjantaina
kun päivä kääntyy illaksi
käytävässä kulkee vaunupalvelija
esittäen maailmalle harmaahiuksisen poven
ja hänen paritoverittarensa
joka avaa oluen teelusikalla
kurpitsa muuttuu vaunuiksi
Kaurismäki etsii Ranskassa Suomea
Allen löytää Pariisissa New Yorkin
ravintolavaunu vie pois keskiyöhön
ajat valloittamaan Krimiä
ikään kuin virolainen runoilija
vaikka kirjoitat venäjäksi
ikään kuin venäläinen runoilija
vaikka et kirjoita loppusointuun
matkustat jäniksenä konduktööriosastossa
puhelimeen tulee sms:
ajattele positiivisesti
paina OK
ja lue anekdootteja
Igor Kotjuh
Igor Kotjuh (s. 1978 Võrussa) ja opiskeli virolaista filologiaa Tartossa. Hän kertoo ymmärtäneensä vasta yliopistossa, että viro on eri kieli kuin võru. Häntä pidetään vironvenäläisenä kirjailijana, mutta oikeastaan hänet olisi luokiteltava Võrun ukrainalaiseksi. Hän on runoilija, toimittaja, joka pyörittää Kite-kustantamoa ja nettilehteä Vozdušnyj zmej. Viron kirjailijaliiton hallituksen jäsen, Viron PENin varapuheenjohtaja. Saanut useita kirjallisuus- ja integraatiopalkintoja sekä Valkoisen Tähden kunniamerkin. Kotjuhia on käännetty seitsemälle kielelle, suomeksi kokoelma Yritys kumppanuudeksi (Savukeidas 2010).
Kotjuh aloitti yliopistossa venäjäntämällä virolaista runoutta, erityisesti ikätovereitaan. Hän pitää etenkin kasettisukupolvesta. Viro-lainen äänenavaus on tunnustetusti antanut hänelle aivan uudenlaisen äänen koko venäjänkielisen runouden mittakaavassa. Vapaamittainen proosallisuus, arkisuus, kollaasi merkitsevät kieltäytymistä suuren kertomuksen pateettisuudesta, symbolisesta ja melodisesta manipulaatiosta. Tätä uutta alkua, ensimmäisiä sanoja särvittää naivismi ja ilkikurisuus, eleettömyys ja aurinkoinen sarkasmi. Ajatuksen yllättävä ilkikurinen liike etenee kuitenkin humanismiin, kulttuurin ja identiteetin syvimpiin kysymyksiin. Politiikan ja joukkotiedotuksen paineissa runoilija varjelee ajatuksensa ja kokemuksensa aitoutta ja vapautta.